Kukkuluuruu! + nopeat kisakuulumiset

Tiistaina lähdettiin Anniinan kanssa kohti Hämeenlinnaa, tarkoituksenamme hakea kotiin muuan pupukaksoset. Kotiin saavuttiinkin sitten vasta iltamyöhään, mutta ei ollut turha reissu - kyllä pienten höpönassujen takia kannattaa vähän nähdä vaivaakin.

Kyseessä ovat siis Katrionan kasvatit, Vilan ja Alvinin muksut, eli Jedin veljenlapset. Poitsu lähti Anniinalle asustamaan ja sai nimekseen Melman, tyttö muutti tänne meikäläisen hoiviin ja sai nimekseen Peeka. On taas hauskaa kun meillä on Anniinan kanssa kanisisarukset, Jedin ja Alvinin menoa on ollut hauska seurata ja ihmetellä. Saa nähdä millaisia seikkailuja Peekan ja Melmanin kanssa koetaan :)

Ikää Peekalla on vasta 8 viikkoa, nyt siis vaan eletään päivä kerrallaan ja tutustutaan toisiimme. Neiti on varsin rohkea ja utelias tapaus, ruoka maistui heti kun päästiin kotiin ja otsarapsutukset otetaan vastaan erittäin auliisti. Reilun kuukauden kuluttua aletaan varmaan tutustua esteisiinkin, saa tosin nähdä milloin päästään lopulta kisaamaan, ei tiedä kuinka kauan tuo kurja RHD2-virus pitää kisakauden jäissä. No, kotosalla onneksi voidaan hypellä sitten enemmänkin jos ei kilpailuihin välttämättä päästäkään. Toivotaan että Peeka on perinyt isänsä ja äitinsä hyppytaidot, jännittävä nähdä mille tasolle sen kanssa lopulta pompitaan!

Meemi Paneliassa 14.5.2016

Lopuksi vielä ripeästi Panelian kisaterveisiä :) Päivä oli itselleni aika raskas, kipeänä vietin suurimman osan aikaa auton takapenkillä peiton alla. Ei olisi välttämättä kannattanut lähteä tuohon reissuun, hain nimittäin seuraavana päivänä sairaslomaa joka lopulta venyi lähes kaksiviikkoiseksi. No, puput meni sentään kivasti, siitä kiitos Anniinalle joka ohjasi ne sillä välin kun allekirjoittanut teki hidasta kuolemaa yskien ja vaikertaen.

Helpossa mutkassa hyppivät Naatti ja ensikertalainen Meemi. Naatti oli ihan liekeissä kun ohjasin itse sen ensimmäisen kierroksen, se eteni hienosti ja kokeili kaikkia esteitä rohkeasti. Lopullinen tulos 4+2 arvosteluluokan ollessa B, vaan eihän me Naatin kanssa kisailla kovin tavoitteellisesti :D Meemi meni omaan kokemukseensa nähden hyvin, näissä kisoissa se hyppi nimittäin ensimmäistä kertaa ikinä a) mutkarataa ja b) rataa joka koostui yli kolmesta esteestä. Kuten kotona, itse hypyt eivät tuottaneet ongelmia, enimmäkseen vain eteneminen esteiden välillä. Lopullinen tulos 6+2 eli toka kierros menikin jo varsin mallikkaasti! Eiköhän se siitä lähde sujumaan. Jedi kisasi eliitti korkeudessa päivän päätteeksi. Se ei tuntunut olevan ihan parhaassa iskussa, mutta jäbä petrasi lopussa hienosti ja voitti luokan 85 sentin hypyllään, ansaiten ensimmäisen sertinsä - aikamoista! :)

Kisakauden tauon takia päätin yrittää astuttaa Meemin jo nyt. Alunperin oli tarkoitus kisailla sen kanssa ensin, mutta nyt kun kisoja ei ole hetkeen tulossa niin kokeillaan muksuja heti :) Mikäli Meemi tiinehtyi ekalla yrittämällä pitäisi poikasia syntyä aikalailla tasan 3 viikon päästä. 

Palojoen pomput 10.5.2015

Vihdoinkin kisapostausta tältä keväältä, kun nyt vaan jaksais ryhdistäytyä tästä eteenpäin postausten kanssa muutenkin. Luonnos-kansio on täyttynyt pikkuhiljaa keskeneräisistä pakinoista ja turinoista ihan vuoden alusta saakka, mikä siinä sitten on ettei meinaa saada mitään viimeisteltyä, ei parane tietää. No, jos nyt kuitenkin tällä kertaa saisi tämän tekstin julkiseksi asti!

Sunnuntaina suunnattiin täyden auton kera kohti Palojokea. Auto olikin lähes lattiasta kattoon piukkaan ahdettu, kun kyydissä oli kuskin lisäksi kolme matkustajaa sekä omien muistelmieni mukaan 15 boksia. No, hyvin mahduttiin! Mukaan itseltäni lähti holskit sekä Jedi, holskit ilmosin huvin ja urheilun vuoksi helppoon suoraan ja Jedin keskivaikeaan suoraan sekä testailemaan korkeushyppytaitoja. Päivä aloitettiin helpolla luokalla, jossa itse hypytin molempien holskien ekat kierrokset, tokalla kierroksella annoin ohjat taas Anniinalle jolla on parempi taito potkia jäniksiä persuksille oikeassa tahdissa, näin siis kuvainnollisesti, arvon kauhistelijat. Jali pääsi molemmilla kierroksilla sentään maaliin saakka (*tapu tapu tapu*) mutta virheitä kertyi lahjakkaasti parhaimmillaankin muistaakseni 5 taikka 6. Inna taiteili sentään ihan reippaasti 4 virheen radan, ihan hyvin ottaen huomioon että viimeksi hypyttäessä Inna painoi jarrun pohjaan jo ekalla esteellä. Se on vähän semmonen fiilishyppijä, eikä parhaassakaan vireessä erityisen menestyksekäs :D

Onnistumisen taso level Jali

Jedin kohtalon ennustin hieman alavireiseksi keskivaikean radan nähtyäni, oli pari pitkää estettä sekä yhdistelmää joiden ylittämiseen en ajatellut pikkujäbän rahkeiden riittävän. Korkeat esteet harvemmin on koituneet meillä ongelmaksi, kompastuskiviä on olleet nimenomaan pitemmät esteet. Kotona reenaillessa Jedi ei ole kertaakaan ylittänyt maksimipituista estettä puhtaasti, puhumattakaan kisoista. Potentiaalia sillä on kyllä, kyseessä taitaa olla enemmän itsevarmuuden ja kokemuksen puute. No, ekalla kierroksella kävi juuri kuten ajattelin, pitkillä esteillä puomit kolisi ja Jedillä tuntui olevan (vaihteeksi) hieman ongelmaa keskittymisen kanssa, korjauksista saatiin siispä yksi virhepiste lisää. Tokalla kierroksella homma lähtikin sitten sujumaan paljon paremmin. Ensimmäiset neljä estettä sujui kuin rasvattu, kunnes juuri ennen japsia lämmittelyradalla ollut kani pudotti puomeja kolisten ja Jediltä meni tottakai pasmat sekaisin :D Japsista putosi sitten etupuomi, tyhmä huolimattomuusvirhe. Äkkiäkös pikkumies kuitenkin kokosi itsensä ja hyppeli maaliin puhtaasti, ylittäen jopa vitosesteen (!!!) komealla loikalla. Hyvä ajoitus Jedillä ymmärtää pitkien esteiden filosofia. Klassaus saatiin, kaksi klassausta vielä niin ollaan jo vaikealla suoralla, hui.

Päivän päätteeksi hypittiin korkeutta, Jedi aloitti ihan alusta eli 40 sentistä, minkään sortin odotuksia ei ollut, saatiinpahan testailla vesiä vähän tämänkin lajin suhteen. Poitsu yllätti taasen hyppien monta kierrosta ekalla yli, lopulliseksi tulokseksi saatiin huimat 70 senttiä! Hienosti jaksoi pieni jänis edustaa siis koko pitkän päivän, on se hauska otus. Päästiin samoihin korkeuksiin kuin velipoika Alvin, eli molemmista veljeksistä voi ihan luvalla olla ylpeitä!

Kiitos hoviohjaaja Anniinalle sekä muulle matkaseurueelle! Lauantaina kisaillaankin sitten Turussa, sunnuntaina Mäntyharjulla (-ssa? Nää on ihan mahdottomia :D). Turkuun otan melkein koko jengin messiin hyppimään, Mäntyharjuun mukaan lähtee team äiti & poika eli Inna hyppii helpossa mutkassa ja Jedi kv:ssa.

Pitkäperjantain estereenit

Eilen suunnattiin kerrankin koko kaninelikon kera reissuun, huristeltiin nimittäin Anniinan kanssa aamupäivällä Piikkiöön jossa miittailtiin Maijan, Sagan ja Karoliinan kanssa. Tarkoitus oli viettää rento ja mukava päivä kaneja reenaillessa ja niinhän sitten tehtiinkin. Oli kyllä hirmu kivaa vaikka lopuksi päälle sattunut sade antoi sopivasti potkua kotiinlähdölle.

Lopulta hyppimään omista kaneista pääsivät ainoastaan Jedi ja Naatti(!!!), joista viimeisimpänä mainittu yllätti kyllä ihan täysin, mamma hyppeli helppoa suoraa melkein itsenäisesti radalla edeten. Joku vipu sillä on päässä naksahtanut, tosin ihan oikeaan suuntaan. Katsotaan josko jaksaisin ottaa sen joskus ihan kisoihinkin kokeilemaan onneaan. Jedi meni keskivaikean suoran pari kertaa läpi, mutta kevät ja muitten kanien suloiset tuoksut vei sen verran sen huomiota että sitä oli turha sen enempää kiusata esteiden kanssa. Velipoika Alvin sitavastoin tykitteli eliittikokoisiakin esteitä menemään, sillä on ihan eri tatsi hommassa kuin Jedsterillä.

Inna ja Jali sai tällä kertaa tyytyä ihan vaan hihnan päässä jaloitteluun, ne saa sit tehdä enemmän tuttavuutta esteiden kanssa kotosalla. En tiiä oliko Jalilla jossain muodossa kevättä rinnassa, mutta se harrasti iloloikkimista ulkoillessaan ihan antaumuksella, ei se oo ikinä ennen jaksanut valjaat päällä lähteä irroittelemaan. Hyvä tosin vaan että herra pullamössökin jaksaa vielä oikoa koipiaan.

Kiitoksii nii pal hyväst seurast kaikil! Pitää kyllä ehdottomasti päästä treenailemaan uudemmankin kerran, ei mitään valittamista!

Kuvista iso kiitos Maijalle ja Sagalle!

Tere taas!

Mitä pitäis ajatella kun reilun kuukauden totaalisen hiljaisuuden aikana lukijamäärä on vaan kasvanut? Pitää vissiin jatkaa samaa linjaa ;) No, ei sentään, nyt koitetaan ryhdistäytyä. Tää kuukausi on mennyt ihan pikakelauksella, taas on riittänyt sen verran tekemistä blogin ulkopuolella et en vain yksinkertaisesti oo löytänyt oikeesti hyvää hetkeä istahtaa kirjoittamaan blogiin mitään. Viime perjantaina sain sentään kouluni päätökseen eli näppäimistöään naputtelee tätä nykyä siis tuore yo-merkonomi, huhheijaa.

Tällä kertaa en edes lupaile mitään super aktiivista postailutahtia, yritän parhaani mukaan nyt oikeasti vaihtaa tämän ulkoasun veks ja jatkaa rästipostausten raapustamista (niitä olen jokusen saanut melkein-valmiiksi luonnoksiin). Jätetään tämä tähän, tässä teille vähän kuvamatskua tammi-helmikuun vaihteelta kun maassa oli vielä lunta ja kanit nyrpisteli nenäänsä kylmässä ulkoilmassa. Kerrankin Naatista on enemmän kuvia kuin muista, vaikkei niitäkään voi edustaviksi kehua. Vaan kyllä noistakin kanin erottaa!

"Mää ny istun tääl lumikinokses tällee kaino ilme naamal ni voisiksää ottaa kuvan?"

Naatti "Metrinaama" Naatvursti

Ylväs metrinaama

Se siitä sporttimalliholskista. Innalle passais toi Kesäkuntoon 2015 -kamppis hyvin.

Muhkumamma

Jalin pirtsakka hermupose!

Loppukevennyksenä kuvaustuokion tunnelmat á la Naatvursti & Heidi:

Loppiaisen ulkoilut

Heipsan ja hyvät uudet vuodet kaikille! Vuosi on lähtenyt käyntiin omalta osalta töissä, tänään koitti eka vapaapäivä vuoden 2015 puolella... Eiköhän tästä taas arkisen aherruksen tahtiin päästä lyhyen loman jälkeen :D Tänään loppiaisena sain aikaiseksi ulkoiluttaa kanejakin pitkästä aikaa, yritettiin myös kuvata holskeja ja Naattia suht säälittävin tuloksin kera Anniinan ja Heidin.

To infinity and beyond vai miten se meni...

Naatilla riitti virtaa vaikka koko kylälle. Se hölkkäili ees taas, maisteli aluksi hassua ja kylmää lunta ja spurttaili taas sinne sun tänne. Erityisen hyviä pönötyskuvia siitä ei saanut, möhköfantti kun halusi olla vain koko ajan liikkeessä. Näin pitkän syksyn jälkeen Naatti on pikkuhiljaa jopa jaksanut alkaa vaihtaa turkkiansa öö... alkutalvikarvaan... joka siis on syyskarvaa lyhyempää ja kiiltävämpää, jostain syystä. Ehkä tuo kohta siis lopettaa muistuttamasta sähköiskun saanutta vesipuhvelia. Sen soma leukiskin on pienentymään päin, vaikka vyötärönympärys näyttää pikemminkin kasvaneen... Noh, on se edelleen kuitenkin ihan normimitoissa, suattapa tuota siis hirmuisesti laihikselle pistämään.

Korvatonta meininkiä.

Holskien ulkoilu oli mitä oli, ensin kaksikko suuntasi matkansa pihan tuijapensaiden suojaan, jossa ne viettivät pitkän tovin tyytyväisenä piilossaan. Sitten Inna lähtikin jo retkeilemään omille teilleen ja Jali suuntasi taas terassin alle, johon se parkkeerasi tapapuolensa tiukasti maankamaralle. Semmosta ulkoilua meillä siis. Tarkoitushan meillä oli tosiaan antaa kanien vähän juosta ja temmeltää ja saada pari kuvaa samassa hätäkässä mut Jalin kohdalla tää ei toteutunut alkuunkaan. Innasta sain pari epäonnistunutta kuvaa sekä muutaman surkean videopätkän sen touhuiluista.



Nyt täytin ja tulostin kanien ilmopaperit Lempäälään valmiiksi. Mukaan lähtevät pojat, Inna ja Naatti saavat jäädä pitämään taloa pystyssä. Mäntsälän edustusjoukkoa en ole vielä valinnut, mutta todennäköisesti sinne lähdetään myös poikien kanssa edustamaan. Muita tapahtumia ei meidän jengin osalta olekaan vielä varmistunut, katsotaan josko päästäisiin Raisioon ja Klaukkalaan hyppelemään helmikuussa!

Turku 23.11.2014

Päästiin sittenkin vielä tän vuoden puolella kaneilemaan, loppuvuosi meneekin sitten viikonloput töissä. Turun messarin lekan näyttelyihin jälki-ilmosin siis Innan, Jalin ja Jedin, Naatti sai yllätysyllätys taas jäädä kotiin pitämään taloa pystyssä. Naatti ei ole mikään reissaajapupu, se viihtyy paljon mieluummin kotosalla tutussa ympäristössä, arka tyttönen kun tuppaa olemaan.

Turussa oli mukavan pienet näyttelyt, ja päivä sujui nopsaan hauskassa seurassa kuten normaalistikin. Omat kanit eivät menestystä niittäneet, Jali veti pohjapisteet saaden 92p, Inna paransi puolikkaan pisteen verran eli sai 92,5p ja Jedi oli tällä kertaa päivän yllättäjä saaden 93,5p ja ollen myös LKV1. Pisteitä meni yllättäen tällä kertaa molemmilta pojilta kynsistä, vaikka yleensä on vain kehuttu sopivan pituisiksi leikattuja teräaseita. Jaliltakin olin kuulemman leikannut suoneen, vaikka en itse tällaista epäkohtaa löytänyt arvostelun jälkeen. Mutta oli kaikenkaikkiaan kiva ja rento päivä, kiitos kaikille kanssapupuilijoille! :)

Vaikka itse en töiden takia enää minnekään pääse niin kanit lähtee edustamaan ainakin Lempäälän PetGalaan ensi viikonloppuna, vaikka odotukset ei tämän sunnuntain jälkeen olekaan enää huikeat. No tiedetäänpähän ainakin että missä pitäis viikon aikana pyrkiä parantamaan!

Lemmikkimessut 2014

Lemmikkimessut tuli ja meni, ja samalla myös todennäköisesti viimeiset kaniaiheiset kisailut omalta osalta tältä vuodelta. Vaika hirveästi tuntuu olevan mutinaa kanssapupuilijoiden kesken messujen tasosta niin itse viihdyin koko viikonlopun messujen parissa vallan mainiosti. En odottanut että löytäisin yhtikäs mitään kaneille, mutta löysin silti, en odottanut että outlet-puoli tarjoaisi mitään sen kummallisempaa edellisiin messuihin verrattuna, ostoksia tuli tästä huolimatta tehtyä. Pessimisti ei kenties pety? Oli miten oli, nyt sit vaan ens vuoden petexpoa odottelemaan!

Heti lauantaina aika nopeesti selvisi meidän ulkomuotopuolen menestys - Innalle ropsahti komeasti nollat leukiksen takia. Muuten asia ei sinänsä harmita, mutta kun sen leukiksen hävittämiseen nähtiin niin paljon vaivaa... Eikä sitä kaulapussia hirveästi näkynytkään ennen kuin Inna lösähti arvostelupöydälle ja leukis näyttikin yhtäkkiä kaksinkertaiselta. No, nää on näitä. Jos joku ihme vielä tapahtuu ja leukis ottaa hatkat nin voi olla että Inna pääsee vielä ulkomuodossa pyörähtämään, mutta toistaiseksi mammapupu saa jäädä hyvinansaitulle ulkomuotoeläkkeelle.

Estepuolella sujuikin sitten hieman paremmin, yksikään meidän kanien suoritus ei tainnut päättyä siihen että aika olis loppunut kesken, mikä on, no, suht yllättävää, positiivisesti totta kai :D Jalkapuoli Anniina hypytti meikäläisen kanit pääosin, vaikka itse kävin muistaakseni ainakin Innan hypyttämässä suorassa. Kiitos siis Anniinalle, kyl mullakin tää hypyttely tästä lähtee kunhan se oma tyyli kehittyy. Mutta, kom sii kom saa, sainpahan itse kuvata omien kanien suorituksia, ei voi syyttää kamalista otoksia muuta kuin allekirjoittanutta.

Arvosteluluokan ollessa C tiesin jo etukäteen että ainakaan holskit ei tuu tokalle kierrokselle esteillä pääsemään. Toisaalta ihan hyvä, ei noi olis sen paremmin menestyneet sillä tokalla kierroksella, Jali näytti sammakolta edetessään radalla mahdollisimman matalana kuin paraskin ryömintävaiheeseen päässyt vauva ja Inna nyt oli normaali itsensä, tökkäsi aina ylimmän puomin pois ja hyppäsi vasta sitten esteen yli. Jedi yllätti erittäin positiivisesti jättäen turhat haistelut lähes kokonaan pois ja loikki tokalla kierroksella hienosti radan yhdellä virheellä saaden toisen klassauksensa helpolta suoralta! Ollaan kyllä tultu pitkä matka siitä otuksesta jota pelotti Puotinharjun kisoissa parikymmenpäinen yleisö, joka jää kyllä mennentullen kakkoseksi messuhälinälle. Napattin jopa ruusuke kotiinviemisiksi, kun Jedi sijoittui viidenneksi!

Helsingin Energia juhlisti sunnuntain messupäivän alkua n. tunnin kestäneellä sähkökatkoksella!

Sunnuntaina holskit jatkoi samaa menoa esteillä, Jedi pääsi taas tokalle kierrokselle mutta hyppi tällä kertaa kahden virheen radan. Kai me joskus se klassaus mutkaltakin saadaan, onneks tässä ei oo sen kummempia tavoitteita asetettu nin ei ressata turhia. Sunnuntaina tuli tehtyä enemmän sitten kiertelyä ja ostoksia, mukaan lähti kaneille kaks litran juomapulloa sekä halpoja puruleluja, vaikka eihän noi niistä oikeen mitään ymmärrä.

Siinäpä meidän messuviikonloppu, mites teillä sujui? Oliko messut tosiaan niin kamala pettymys kun olen kuullut päiviteltävän vai voisiko viikonloppua kuvailla jopa onnistuneeksi?

ps. Se tunne, kun istut hengailemassa kanien kanssa ja hoidossa oleva viriili uros ruikkasee silmien korkeudelta häkistään suoraan takaraivoosi. Se tunne, kun käännät pääsi sanoaksesi tälle casanovalle pari valittua sanaa ja tämä ruikkaisee uudelleen, tällä kertaa suoraan avonaiseen suuhusi. Lämmintä kusta suuntäydeltä, on noi niin lutusia. Tästä on taas ilo jatkaa etiäpäin elämässä.

Asikkala 20.-21.9.2014

Viikonloppu oli erittäin raskas ja väsyttävä mutta eritoten antoisa ja mieleinen! Ehkä mä olen enemmän näiden pienimuotoisten häppeninkien ystävä, sekä lauantaina että sunnuntaina vallitsi ainakin omasta mielestäni erittäin mukava ja lämmin (ei tosin kirjaimellisesti) tunnelma, porukka oli hyvällä päällä ja tuli juteltua monien eri ihmisten kanssa. Näyttelyt pidettiin Asikkalassa Koulutuskeskus Salpauksen maneesissa, ja voi sitä turpeen määrää... Äippä ei ollut kovin iloinen kun ajelin kotiin kera jokaisen sisäpinnan turvepölyllä koristellun auton. Maneesi oli kyllä muuten ihan mukavaa vaihtelua näyttelypaikkana, en oo varmaan ikinä käynyt niin siistissä ja valoisassa maneesissa, niitäkin on kuitenkin tullut nähtyä useampi silloin kun vielä hevosia harrastin muutamia vuosia sitten.

Lauantai

Lauantaina oli vain ulkomuoto kanien osalta, paikallahan oli koko viikonlopun myös Suomen Kanayhdistyksen kananäyttelyt jotka kyllä varsinkin kuuli paikanpäällä... Mä pitäydyn mielelläni noissa hiljaisissa kaneissa vaan, ei oo noi rääkyvät ja kaakattavat linnut mun juttu, kuten ei kyllä linnut ylipäänsäkään :D

Odotuksen lauantain suhteen ei ollut huikeat, suoraansanottuna jopa olemattomat. Inna nimittäin päätti noin kolme päivää ennen näyttelyitä että nyt just ois sopiva aika kasvattaa pieni suloinen leukapussi, ihan vaan siitä ilosta että tehdään comebacki ulkomuotoon muksujen jälkeen... Olin ihan varma että hylsyhän siitä tulee ja kirosin kans mielessäni kuinka olinkaan ajatellut että meillä on vielä saumaa ulkomuotoon äitipupuilun jälkeen. Niillekin muuten tiedoksi jotka Innan leukapussia kenties Asikkalassa kauhisteli, sitä pussia ei siis ollut edellisenä viikonloppuna ollenkaan, käsi sydämellä. Näyttelyssä oli siis kaksi hollantilaista, Inna ja Lindan Embla, jonka oletin vievän ROPin automaattisesti meidän tiimin nenän edestä vaikka Innalle jotkut pisteet siunaantuisikin.

Yllätys oli positiivinen kun arvostelukaavakkeet tuotiin yleisön ihailtavaksi - Innalle ja Emblalle samat pisteet ja Innalle ROP koska sillä oli rungonmuoto puolikkaan pisteen verran parempi kuin Emblalla. Kyllä niitä ihmeitä näköjään sattuu omallekin kohdalle :D Pisteissä nyt ei ollut mitään kehuttavaa (92,5p), mutta ottaen huomioon leukapussin en voi muuta kuin olla tyytyväinen!

Sunnuntai

Sunnuntaina olikin sitten pettien vuoro johon kaneja oli ilmoitettu huikeat 16 kappaletta, jälki-ilmolla mukaan tuli vielä kokonainen yksi kani :D Pienellä porukalla siis kisailtiin, en oo tainnut ennen noin pienissä näyttelyissä ollakkaan. Tuomari oli sama kuin lemmikkimessuilla viime marraskuussa ja odotukset ei tän takia ollut siis petissäkään korkealla ottaen huomioon Jalin ainaisen räpiköinnin käsiteltäessä ja Jedin karsean karvanvaihdon ja no, käsiteltävyyden olemattomuuden. Vaikka tuota pikkulieroa tulee palloteltua monta kertaa päivässä on se edelleen tahtoessaan liukas kuin rasvattu salama, singahtaa ihan minne itse lystää ja milloin lystää. Tassunsa Inna oli kirjaimellisesti kussut lauantaina ulkomuotohäkissä jossa oli suhteellisen vähän kuiviketta pohjalla, Jali taas oli pistänyt hösseliksi boksissaan ja todennäköisesti vähintään kylpenyt pissaisissa heinissä. Onneksi on tuo yks mustat tassunpohjat omaava pupu nykyään, helpottaa elämää ihan reilusti kun tassuista ei tarvi olettaa automaattisesti menevän pisteitä likaisuuden suhteen.

No, pessimisti ei tunnetusti pety, Jedi ja Jali molemmat saivat 91,5p, pitäiskö tähän kommentoida että ollaan me paremminkin vedetty :D Inna sai 93,5p, mikä on jo parempi, melkeimpä Innan keskiarvoa pisteiden suhteen. Koska arvostelut olivat yleiseltä tasoltaan erittäin ankaria, päästiin mekin PPK-pöydälle Innan kanssa, nimittäin PPK2-pallille! Huh, näitä sijoituksia ei oo kyllä meille siunaantunut ainakaan liikaa. Inna oli luonnollisesti näin myös LKV1 ja Jedikin sai LKV1-ruusukkeen koska oli luokkansa ainoa :D

Pakko nyt vähän kommentoida näitä arvostelujen huomautuksia ettei kukaan saa väärää kuvaa meidän jengin mielen- ja ruumiintilasta... Ensinnäkin, Inna ei ole missään nimessä tuhti ja varaa lihoa on jopa jonkin verran. Inna on aina ollut solakka rakenteeltaan, en käsitä kommenttia siitä miten se ei saisi lihoa yhtään enempää. Se on sopiva, ellei jopa hoikka; lihaksikas ja kiinteä. Toisekseen, Jali on toki 'massakas', mutta ei se nyt laihiksen tarpeessa ole! Tätä mieltä myös kaikki joilta asiaa Asikkalassa arvostelun jälkeen kysyin. Kuten joskus arvostelussa joku tuomari totesi, Jali on sopusuhtainen ja lihaksikas, sillä on vain pari kokoa liian iso turkki (mikä saattaa jollekin tuomarille näemmä olla jonkinsortin läskiyden ilmentymä). Onhan tuo söpö pullaposki mutta sopiva tuollaisena, Jalille sallisin "ei saa lihoa enempää"-kommentin mutta ei sen tuosta minnekään tarvitse 'kiinteytyä'. Kiinteä se onkin, nahkaa en saa sille kireämmäksi kuin plastiikkakirurgin vastaanotolla. Jedin kommentit sen yleiskunnosta särähtää meikäläiselle hieman korvaan koska kyse on keskenkasvuisesta kakarasta, mutta olkoon, tottahan nuo on mutta unohdettu vain suhteuttaa niitä kanin ikään ja kasvuun.

Toisaalta Innan kuluneet kantapäät ansaitsi "hyväkuntoiset" arvosanan, Jedin karsea vaihtoinen turkki sai pääosin vain hyvää palautetta ja varsinkin molempien poikien kommentit käsiteltävyyden suhteen on jotain uskomatonta, Jali on poikkeuksetta saanut aikaisemmista näyttelyistä huomautuksen "vastustelee kääntelyä" ja Jedi on ainakin kotona tosiaan aika mahdoton, ehkä se on sitten vain vieraskorea :D

---------------------------------------

Ja ei, luonnonkeltaista pienihopeaa ei kotiutunut tältä reissulta, annetaan pikkujäbän vaan kasvaa rauhassa ennen kastrointia eikä hötkyillä seuran hankkimisen kanssa. Kyllä sitä vielä ehtii! Toisaalta kuulin vähän juttua että toisaalla saattais mahdollisesti olla pienihopeanaaras saatavilla muutaman kuukauden päästä joten katsellaan ;)

Epäonnea matkassa

Meille ei kuulukkaan tällä hetkellä ihan niin megahyvää kuin normaalisti. Olen vieraillut eläinlääkärillä kanien kanssa yhteensä vuodesta 2007 lähtien yhden käden sormilla laskettavan määrän (+ kastroinnit) ja n. viikon sisään on sijoittunut näistä vierailuista kaksi.

Viime viikolla lähdettiin lekurille Innan muksun, Fabion, kanssa. Raukka ontui jalkaansa, josta jo kotona huomattiin ilkeän näköinen haava, lääkärillä otetuista röntgenkuvista paljastuikin sitten paha murtuma, jonka kuntoon saaminen oli hyvin epätodennäköistä. Niimpä se reissu jäikin sitten pienen Fabsun viimeiseksi, hei hei pikkuinen :(  En edelleenkään tiedä mihin Fabsu oli jalkansa telonut, todennäköisesti sen erittäin osuvalla lisänimellä "Tarzan" oli osuutta asiaan... Jalka oli todennäköisesti jäänyt jonnekin väliin josta pupu oli sitä riuhtonut irti kohtaloikkain tuloksin.

Mitä poika edellä sitä äiti perässä?

No, eipä aikaakaan kun siis saatiin taas syy lähteä lääkärin pakeille. Huomasin nimittäin Innan jalassa jotain outoa keskiviikkoillalla. Inna ei ontunut jalkaansa tai tuntunut aristavan sitä muutenkaan, mutta vasemman takatassun sisimmäinen varvas oli vääntynyt hassusti sivulle. Inna ei jännittänyt varvasta mitenkään vaan se oli löysä, heiluteltavissa sivulle vapaasti. Seuraavana aamuna varasin ajan lääkäriltä perjantaille kun torstaina ei sopivia aikoja löytynyt ja Innaa ei kummallinen varvas tuntunut haittaavan, kipulääkettä annoin sille silti varalta.

Lääkärillä marssittiin sitten röntgeniin, tällä kertaa sain itse pitää Innaa paikoillaan koko toimituksen ajan, reipas oli tyttönen vaikka vieras tilanne ja lämmin sisäilma sitä hieman ärsyttivätkin. Murtumahan siellä varpaassa lymyili, onneksi ei samanluokan kuin Fabiolla. Kotiin lähdettiin Innan takajalka somassa paketissa sidottuna ja kipulääkkeen kera. Viikon päästä mennään sitten kontrollikäynnille, toivotaan että varvas olisi alkanut luutua oikealle paikalleen ongelmitta. Kyllä me tästä sentään hengissä selvitään, onneksi Inna ei ole kuitenkaan ihan niin rämäpää kuin poikansa :)

Innaa ei itseään tunnu jalan paketti häiritsevän, kunhan pesee koipeansa normaaliin malliin vaikka tiellä on kerros pehmikettä ja sideharsoa. Kertaalleen olen jo koko paketin vetänyt varovasti paikalleen kun se on lähtenyt valumaan jalasta pois, eipä tuolle oikein mitään mahda kun Inna ei malta olla heittämättä iloloikkaa jalastaan huolimatta ja eikä tuota sidettä voi paljoa jalan ympäri kiristää ettei veri lakkaa kiertämästä :D No, jos tuo ihan mahdottomaksi menee niin käydään pistämässä uusi paketti lääkärillä vielä tän viikon aikana.

Innalla on nyt jonkinsortin pomppukielto, häkissä ollut taso ei siis ollut ominainen somiste varpaan parantumista ajatellen. Kun taso ei ole kerran siirrettävissä, siirrettiin puput, uuteen häkkiin tietenkin. Päivisin tiimi I&J oleilee siis komppariaitauksessa nurtsilla, yöt ne viettävät sisällä tehdashäkissä kun aitauksesta nuo älyköt vois vaikka kaivaa itsensä hyvällä tuurilla pihalle yön pimeinä tunteina. Näistä häkkijärkkäilyistä johtuen päätin sekoittaa pakkaa vielä vähän lisää, siirsin Naatin ja Amien ulkohäkkiin (erikseen siis) ja Innan muksut sisälle Naatin lukaaliin.

 Kauhukaksikko nauttii illan viimeisistä auringonsäteistä aitauksessaan. Laatikossa siis heinää mikäli joku ajatteli sen uupuvan kokonaan.

Siitä epäonnesta puheenollen... Naatista ja Amiesta ei sitten tullutkaan parhaat kaverit. Tässä ollaan kokeiltu ties mitä kikkoja tyttöjen tutustuttamiseksi mutta en sitten tiedä mistä hiertää. Nuo on luultavasti vaan turhan paljon samanluonteisia, arkuudesta johtuva varautuneisuus estää kunnon tutustumisen ja tilalla on vain rajun näköisiä ninjapotkuja toisen kylkeen ja hampaat irveessä taistelua. Amie lähtee siis takaisin Carolle sitten kun saadaan kyyti järkkäiltyä, harmittaa kovasti että tässä nyt kävi näin :(

Myllypuro 19.7.2014

© Siiri

Nyt on meikän ekat sm-kisat koettu vaikka ne vähän kesken sinänsä omalta osalta jäikin, sunnuntaina kun en töiden takia päässyt paikalle. Ehkä ensi vuonna sitten koko viikonloppu esteilyä, pidetään sormet ristissä sen puolesta ainakin!

© Siiri

Matkattiin kisapaikalle Anniinan kanssa kera kolmen kanin, Anniinalla oli mukanaan Sipsu ja meidän taloutta edusti holskiduo I&J. Ekat kierrokset holskit hyppi aika tahmeasti, kuumuus tuntui uuvuttaneen kaksikon täysin eikä vauhtia tai ponnuvoimaa irronnut kummastakaan, Jali hiihteli maaliin 6 virheellä ja Inna säälittävällä 7 virheellä :D Odotukset tokaa kierrosta varten ei olleet kovin suuret, realistina ajattelin et ei kai nuo sen paremmin jaksa nytkään kun olivat kerran nuupahtaneita jo ekalla kierroksellakin... Vielä mitä! Jalille tokalta kierrokselta 3 virhettä, Innalle 2! Hyvä me! Meidän jengin ei ole mikään tarkoitus edes haaveilla klassauksista tai sijoituksista mutta itsemme ylitettiin ja se on pääasia :) Innalle vieläpä irtosi (jo toistamiseen) kunniamaininta hyvästä parannuksesta, eli ihan palkinnoitta ei jääty vaikka ei sen suurempaa menestystä niitettykään.

© Siiri

Kaiken kaikkiaan päivä oli positiivinen, vaikkakin pitkä, kotiin päästiin lähtemään vasta kahdeksan jälkeen. Tuliaisiksi erittäin kipeiden, palaneiden käsivarsien ja reisien lisäksi kotiin lähti myös jotain vähän yllätyksellisempää - nimittäin venäläistypy Amie! Amie muuttaa nimittäin nyt Carolta meille ja tarkoitus olisi saada siitä ja Naatista kaverukset :) Toivottavasti tytöt tykkäävät toisistaan ja viihtyvät toistensa seurassa.

© Siiri

Amie kisaa kv:ta molemmilla radoilla ja on nyt Myllypuron suorituksen mukaan laskien saanut suoralta 2 ja mutkalta 3 klassausta, absurdia ajatella että nyt on meilläkin talossa kani joka oikeasti jopa hyppii hyvin! Myös ulkomuodossa typy on pyörähtänyt ja napannut kerran jopa hienot 94,5p :) Monitoimivensku siis! Ja entistä monitoimisempi mikäli nyt vain suostuu Naatin seuraneidiksi.

 Hieno tykittäjä Amie :)