Näytetään tekstit, joissa on tunniste holskijengi. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste holskijengi. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 19. tammikuuta 2014

LeKan pupupäivä faunattaressa 14.12.2013


Jotkut ihmiset on myöhästelijöitä ja jotkut taas tosi pahoja myöhästelijöitä... itse kuulun toki jälkimmäisiin. Tajusin tänään että en ole tehnyt postausta Suomen Lemmikkikanit Ry:n järjestämästä pupupäivästä Turun Länsikeskuksen Faunattaressa, joten parempi kaiketi myöhään kun ei milloinkaan. Itse tulin paikalle kakaroitten kanssa vasta kahden aikoihin eli pahimmat yleisöt oli varmaan siinä vaiheessa jo kaikonneet, oli kuitenkin kiva ihan rauhassa (yrittää) hyppiä esteitä ja ihastella kaupan valikoimaa. Kanitkin oli onnesta soikeena kun pääsivät taas ihmisten rapsuteltaviksi.

Kuvat kertokoon kaiken oleellisen, seuraneitinä toimi Linda kera karvaisten kavereidensa Milon ja Delin, jotka saattaa myös bongata kuvista.

 Deli & Inna & Jali - official paijauspupukööri

 Kantsii pistää Linda kuvaamaan, tästäkin kuvasta välittyy hienosti se kuinka lahjaton hypyttäjä meikäläinen on. Pistän yleisön (kahden sivustakatsojan) piikkiin!

 Täsä me niinku leikitään hyppykania eli harrastetaan takajalan pesua keskellä esterataa.



 Jali ja epäjalimainen, suhteellisen ylväs poseeraus. Ja hyvin jalimainen, muhkea takapuoli.

 Kattokaa ny, ne hyppää! Lentäviä hollantilaisia! Ilmavaraa ehkä millin sadasosa molemmilla mut mitäs tuosta, pikkuvika...

 Oikeesti Deli hyppi ihan hurjan hyvin (oikeesti oikeesti) mut pistän tällasen kuvan tähän niin et meikän puput näyttää sporttisimmilta.

 Paijattavana vähän isompi pupu, ranskanpulla Cheek.

Loppukevennys: Jalin tarzanhuuto / voiton karjaisu / haukotus.

That's all folks! Ens viikonloppuna onkin tiedossa SKY:n ulkomuotonäyttelyt Röykässä, mukaan lähtee luultavasti vain Inna, Jali saa jäädä kotiin nauttimaan pienestä hiljaisuudenhetkestä ilman ympärillä höösäävää Innaa.

sunnuntai 30. kesäkuuta 2013

Holskijengin ensikokoontuminen

Jali ja Inna pääsivät rikastuttamaan sosiaalista elämäänsä perjantaina muitten holskien pariin! Parivaljakko on nyt ollut jo tovin erotettuna ja varsinkin asiasta nyrpistynyt Inna piristyi kyllä huomattavasti kun pääsi puuhailemaan muitten kanien kanssa ilman tuplaverkkoa välissä.

Pikkuisesta Delistä näkyy vain pala sinistä takamusta :D

Suunnattiin siis asumuserossa olevan pariskunnan kanssa Lindan luokse jossa odottelivat pikkuiset holskivauvat Deli ja Milo! Ihmisille tyypillinen alkujännitys skipattiin uudet kaverit tavatessa ja siirryttiin suoraan korvien nuolemiseen ja vierekkäin köllöttelyyn. Tuli kyllä itsellekin yllätyksenä kuinka paljon nuo meidän puputtajat on kasvaneet sitten niitten saapumisen meille, kokoero 8 viikkoisiin Deliin ja Miloon oli paljon suurempi kuin osasin odottaa :D Vaikka eihän se mikään ihme ole, pienet puput kasvaa niin kovaa tahtia että ei vaan meinaa itse pysyä perässä.

Huono kuva muuten mutta Jali harvinaisen jänismäisessä asennossa :D

 Inna tapasi Hugo-mittelin


 edustavat poijjaat

Vertailtiin mielenkiinnolla Jalin ja Milon värityksiä, Jali kun on vasta kehittyvän huntunsa kanssa monesti sekoitettu luonnonkeltaiseen, jollaista Milo edustaa. Eroa mahojen värityksessä ei ollut paljoa, Milon massu oli ehkä hitusen vaaleampi kuin Jalin. Suurin ero näkyi pään alueella, Jalin alkuvaiheilla oleva huntu erottuu kyllä suhteellisen hyvin hunnuttoman luonnonkeltaisen vieressä. Jalin korvat oli myös sävyltänsä harmaammat ja muuten hieman tummemmat kuin Milon, kuvissa tää ei tosin näy yhtä hyvin kuin luonnossa :)

 Näitä tällaisia kuvia on sitten koko kansiollinen.....

Suhteellisen onnistunut ja täten myös harvinainen potretti koko jengistä

Otettiin ensin pupuista kuvat pareittain mutta innostuttiin koittamaan lopulta yhteiskuvaa koko poppoon kera. Suurimmaksi potretin sabotoijaksi paljastui porukan aikuismaisin lapsi Inna, joka ei voinut pitää hetkeäkään taukoa kavereiden korvien putsaamisesta... Ja kun korvat oli putsattu, päätti neiti että hänelle riitti poseeraus ja niin piti sitten hakea tämä oman tiensä kulkija jostain puskasta takaisin kuvauspaikalle... Ja sitten alkoi taas korvien putsaus. Mikäs siinä, kai se on ihan hyvä että kani on menevää ja aktiivista sorttia mutta välillä voisi edes hetkeksi hengähtää :D

 Fiksu Inna.

Että tällaista menoa tällä kertaa! Näitten pienten pupujen kanssa on vielä kivaa kun ne tulee toimeen keskenään, saattaa olla toinen ääni kellossa kun murkkuikä saa kaikki herttaiset lapsoset sotatantereelle. Pitää varmaan vielä siis nauttia tästä helppoudesta kun se on mahdollista :)