keskiviikko 24. syyskuuta 2014

Asikkala 20.-21.9.2014



Viikonloppu oli erittäin raskas ja väsyttävä mutta eritoten antoisa ja mieleinen! Ehkä mä olen enemmän näiden pienimuotoisten häppeninkien ystävä, sekä lauantaina että sunnuntaina vallitsi ainakin omasta mielestäni erittäin mukava ja lämmin (ei tosin kirjaimellisesti) tunnelma, porukka oli hyvällä päällä ja tuli juteltua monien eri ihmisten kanssa. Näyttelyt pidettiin Asikkalassa Koulutuskeskus Salpauksen maneesissa, ja voi sitä turpeen määrää... Äippä ei ollut kovin iloinen kun ajelin kotiin kera jokaisen sisäpinnan turvepölyllä koristellun auton. Maneesi oli kyllä muuten ihan mukavaa vaihtelua näyttelypaikkana, en oo varmaan ikinä käynyt niin siistissä ja valoisassa maneesissa, niitäkin on kuitenkin tullut nähtyä useampi silloin kun vielä hevosia harrastin muutamia vuosia sitten.

Lauantai

Lauantaina oli vain ulkomuoto kanien osalta, paikallahan oli koko viikonlopun myös Suomen Kanayhdistyksen kananäyttelyt jotka kyllä varsinkin kuuli paikanpäällä... Mä pitäydyn mielelläni noissa hiljaisissa kaneissa vaan, ei oo noi rääkyvät ja kaakattavat linnut mun juttu, kuten ei kyllä linnut ylipäänsäkään :D

Odotuksen lauantain suhteen ei ollut huikeat, suoraansanottuna jopa olemattomat. Inna nimittäin päätti noin kolme päivää ennen näyttelyitä että nyt just ois sopiva aika kasvattaa pieni suloinen leukapussi, ihan vaan siitä ilosta että tehdään comebacki ulkomuotoon muksujen jälkeen... Olin ihan varma että hylsyhän siitä tulee ja kirosin kans mielessäni kuinka olinkaan ajatellut että meillä on vielä saumaa ulkomuotoon äitipupuilun jälkeen. Niillekin muuten tiedoksi jotka Innan leukapussia kenties Asikkalassa kauhisteli, sitä pussia ei siis ollut edellisenä viikonloppuna ollenkaan, käsi sydämellä. Näyttelyssä oli siis kaksi hollantilaista, Inna ja Lindan Embla, jonka oletin vievän ROPin automaattisesti meidän tiimin nenän edestä vaikka Innalle jotkut pisteet siunaantuisikin.

Yllätys oli positiivinen kun arvostelukaavakkeet tuotiin yleisön ihailtavaksi - Innalle ja Emblalle samat pisteet ja Innalle ROP koska sillä oli rungonmuoto puolikkaan pisteen verran parempi kuin Emblalla. Kyllä niitä ihmeitä näköjään sattuu omallekin kohdalle :D Pisteissä nyt ei ollut mitään kehuttavaa (92,5p), mutta ottaen huomioon leukapussin en voi muuta kuin olla tyytyväinen!


Sunnuntai


Sunnuntaina olikin sitten pettien vuoro johon kaneja oli ilmoitettu huikeat 16 kappaletta, jälki-ilmolla mukaan tuli vielä kokonainen yksi kani :D Pienellä porukalla siis kisailtiin, en oo tainnut ennen noin pienissä näyttelyissä ollakkaan. Tuomari oli sama kuin lemmikkimessuilla viime marraskuussa ja odotukset ei tän takia ollut siis petissäkään korkealla ottaen huomioon Jalin ainaisen räpiköinnin käsiteltäessä ja Jedin karsean karvanvaihdon ja no, käsiteltävyyden olemattomuuden. Vaikka tuota pikkulieroa tulee palloteltua monta kertaa päivässä on se edelleen tahtoessaan liukas kuin rasvattu salama, singahtaa ihan minne itse lystää ja milloin lystää. Tassunsa Inna oli kirjaimellisesti kussut lauantaina ulkomuotohäkissä jossa oli suhteellisen vähän kuiviketta pohjalla, Jali taas oli pistänyt hösseliksi boksissaan ja todennäköisesti vähintään kylpenyt pissaisissa heinissä. Onneksi on tuo yks mustat tassunpohjat omaava pupu nykyään, helpottaa elämää ihan reilusti kun tassuista ei tarvi olettaa automaattisesti menevän pisteitä likaisuuden suhteen.

No, pessimisti ei tunnetusti pety, Jedi ja Jali molemmat saivat 91,5p, pitäiskö tähän kommentoida että ollaan me paremminkin vedetty :D Inna sai 93,5p, mikä on jo parempi, melkeimpä Innan keskiarvoa pisteiden suhteen. Koska arvostelut olivat yleiseltä tasoltaan erittäin ankaria, päästiin mekin PPK-pöydälle Innan kanssa, nimittäin PPK2-pallille! Huh, näitä sijoituksia ei oo kyllä meille siunaantunut ainakaan liikaa. Inna oli luonnollisesti näin myös LKV1 ja Jedikin sai LKV1-ruusukkeen koska oli luokkansa ainoa :D

Pakko nyt vähän kommentoida näitä arvostelujen huomautuksia ettei kukaan saa väärää kuvaa meidän jengin mielen- ja ruumiintilasta... Ensinnäkin, Inna ei ole missään nimessä tuhti ja varaa lihoa on jopa jonkin verran. Inna on aina ollut solakka rakenteeltaan, en käsitä kommenttia siitä miten se ei saisi lihoa yhtään enempää. Se on sopiva, ellei jopa hoikka; lihaksikas ja kiinteä. Toisekseen, Jali on toki 'massakas', mutta ei se nyt laihiksen tarpeessa ole! Tätä mieltä myös kaikki joilta asiaa Asikkalassa arvostelun jälkeen kysyin. Kuten joskus arvostelussa joku tuomari totesi, Jali on sopusuhtainen ja lihaksikas, sillä on vain pari kokoa liian iso turkki (mikä saattaa jollekin tuomarille näemmä olla jonkinsortin läskiyden ilmentymä). Onhan tuo söpö pullaposki mutta sopiva tuollaisena, Jalille sallisin "ei saa lihoa enempää"-kommentin mutta ei sen tuosta minnekään tarvitse 'kiinteytyä'. Kiinteä se onkin, nahkaa en saa sille kireämmäksi kuin plastiikkakirurgin vastaanotolla. Jedin kommentit sen yleiskunnosta särähtää meikäläiselle hieman korvaan koska kyse on keskenkasvuisesta kakarasta, mutta olkoon, tottahan nuo on mutta unohdettu vain suhteuttaa niitä kanin ikään ja kasvuun.

Toisaalta Innan kuluneet kantapäät ansaitsi "hyväkuntoiset" arvosanan, Jedin karsea vaihtoinen turkki sai pääosin vain hyvää palautetta ja varsinkin molempien poikien kommentit käsiteltävyyden suhteen on jotain uskomatonta, Jali on poikkeuksetta saanut aikaisemmista näyttelyistä huomautuksen "vastustelee kääntelyä" ja Jedi on ainakin kotona tosiaan aika mahdoton, ehkä se on sitten vain vieraskorea :D

---------------------------------------

Ja ei, luonnonkeltaista pienihopeaa ei kotiutunut tältä reissulta, annetaan pikkujäbän vaan kasvaa rauhassa ennen kastrointia eikä hötkyillä seuran hankkimisen kanssa. Kyllä sitä vielä ehtii! Toisaalta kuulin vähän juttua että toisaalla saattais mahdollisesti olla pienihopeanaaras saatavilla muutaman kuukauden päästä joten katsellaan ;)

torstai 18. syyskuuta 2014

Vaan mikä onkaan tuo musta otus?


Tulin tässä viikolla miettineeksi, että olenkohan esitellyt Jediä sen tarkemmin täällä blogin puolella, saatika missään muuallakaan? Jedi on mainittu vaan siellä täällä ohimennen, mutta tietääkö kukaan millainen poitsu on oikeasti miehiään? No, korjataan asia. Saanko siis esitellä, Arnos Grove aka Jedi aka Jedimies aka Jedster aka tyhmä elukka (viimeisintä käytän valitettavan usein tosin perheen muistakin pupujusseista).


Jedi on siis Innan muksu, joka jäi loppujen lopuksi kotiin vaikka alunperin näin ei ollutkaan tarkoitus. No, tietänette miten Oodin kanssa kävi, Jedi tuli siis vähän kuin Oodin jättämää aukkoa paikkaamaan. Jo heti Jedin ekoista päivistä alkaen sisko oli sitä mieltä että sen pitäisi jäädä kotiin, olihan siinä jotain erityistä - se oli poikueen pienin, oikea ryttyinen pikkuhippo, jonka en itse ajatellut selviävän ensimmäisesti elinviikostaan. Aloitettiin kuitenkin heti pienen säälittävän nakin tukiruokinta, huomaisihan sitten ainakin onko pikkuinen vain jäänyt muitten muksujen jalkoihin ruoka-aikaan vai onko itse lapsosessa vikaa.

18 päivän ikäinen pikkujäbä

PetExpon viikonloppuna mukelot olivat vasta viikon ikäisiä, ja ne jäivät viikonlopuksi porukoiden hoiviin sillä aikaan kun lähdettiin siskon kanssa Jalin kanssa reissaamaan. Ohjeistin pienen ryppynakin tukiruokinnan kanssa, Innan nisää pari kertaa päivässä jos vain suinkin saavat kahdestaan homman toimimaan, mahdollisesti äidinmaidonkorviketta vielä lisänä ruiskun kanssa. Lauantaina soittelin kotiin ja kyselin kuulumisia, pikkuinen oli kuulemman ollut hirmu laiska juomaan Inna nisästä, voimat oli selkeästi aika kortilla. Sanoin että mikäli tilanne ei oo yhtään parempi seuraavana päivänä niin pienen voi päästää paremmille porkkanamaille, oltiinhan sitä yritetty hoivata yli viikko eikä suuria muutoksia ollut nähtävissä samalla kuin muut vauvat kasvoivat hirmuista vauhtia.

Vaan miten kävikään - sunnuntaina äiti soitteli että muksu juo maitoa kovemmin kuin koskaan ennen. Niinpä jatkui pikku-Jedin taistelu elämästä, vahvempana kuin koskaan. Tuosta sunnuntaista lähtien kehitys lähtikin sillä huimaan nousuun, sen voimat kasvoi huimasti ja ruokahalu oli parempi kuin loistava. Jäljessä kehittyvä Jedi erottui muista mukeloista pitkään pienemmän kokonsa ja ohuemman ja höttöisemmän turkkinsa ansiosta, mutta jo luovutusiässä se oli ottanut muut kiinni jo niin hyvin ettei ollut enää poikueen pienin vaan aikalailla keskivertoa painonsa suhteen.

Jedi Tampereella 17.8. -  kuva © Maisu

Kotiin Jedi sai jäädä toki muunkin kuin sydäntä riipaisevan (näin lievästi liioitellen...) selviytymistarinansa turvin, poitsulla on nimittäin mukava luonne ja se tajuaa jopa esteiden päälle. Mitään kisahirmua en ole Jedistä kaavailemassa, mutta jos nyt kv:seen päästäisiin niin homma olis erittäin bueno kaikin puolin. Jedi muistuttaa niin ulkonäöltään kuin luonteeltaankin Innaa, toki ripauksella isän puolelta saatua jänismäisyyttä (ja kokoa tottakai). Jedi tykkää pusutella ihmisten sormia, se rakastaa rapsutuksia ylikaiken ja kun se sille päälle sattuu, lentää iloloikka korkealle ja pitkän aikaa. Kaivaminen on myös tämän otuksen lempipuuhaa ulkona, kunhan vain tajuaisi kaivaa vähän järjestelmällisemmin, nyt kun meillä on pienen pieniä kuopan alkuja pitkin poikin pihaa... Ulkoillessa on muuten myös aikamoinen huolehtijaluonne, ei lähde kauas meikäläisestä kun palaa aina välistä tarkistamaan että olen lähettyvillä enkä kadonnut teille tietämättömille.


Tällä hetkellä odottelen josko Jedi vielä kasvaisi kokoa vähäsen, toivon mukaan se myös rohkaistuu iän myötä (yllättävät kolinat ja rapinat saa pienen kanin edelleen hetkittäin ylimaallisen ihmetyksen partaalle, tätä ei oo kyllä äidiltään perinyt :D) niin esimerkiksi kisatilanteetkin olisin sille itselleenkin miellyttävimpiä kun ympärillä on kuitenkin paljon hälinää. Kun poitsu pääsee lopullisiin mittoihinsa olisi tarkoitus marssia lekurin pakeille kastrointiin, sitten oliskin ajankohtaista kaverin hankinta tälle seuraa kaipaavalle energiapakkaukselle.

Tässäpä tämä "lyhyt" esitelmä meidän jengin nuorimmaisesta, toivottavasti pääsitte edes hieman lähemmäksi sitä sielunmaisemaa jossa Jedi elelee ja millaisesta jänöstä onkaan kyse :)

 Lopuksi vielä jäbäleissönin ominaisposeeraus - kieli ulos ja vasen korva taakse!

keskiviikko 3. syyskuuta 2014

Pyhtää 30.8.2014


Mikä järki oli pistää nää Pyhtää- ja Puotinharjupostaukset tälla tavalla väärinpäin, ei mitään käryä... No, sentään tässä postauksessa vähän siedettävämmät kuvat, lähes terapeuttista leikkiä välillä photarin kanssa ihan perus kuvanmuokkauksen muodossa. Tässä olen vääntänyt ties minkälaista projektia photarin avustuksella, ensimmäisenä mainittakoon Anniinan blogin ulkoasu (joka on ollut työn alla ikuisuuden, sori Anskuli!) ja sitten vähän erilaisia jutteleita joista ehkä lisää vielä myöhemmin :) Tännekin blogiin on tuloillansa uusi ulkoasu tässä syksyllä mut koitan hoitaa vähän tärkeemmät hommat ensin alta pois.

Jassun uusi vaava, havannasoopeli white venäläinen kääpiöjänis ♥

Mutta, Pyhtää! Siitä onkin jo tasan vuosi kun piipahdettiin Pyhtäällä viimeksi kanien kanssa, silloin näyttelyt oli kaksipäiväiset, Inna korkkasi ulkomuotouransa erittäin kömpelösti ja paikalla oli myös Suomen Estekanit joiden kisoissa team I&J aloittivat esteuransa (suht kömpelösti tässäkin). Tällä kertaa sekä ulkomuoto että petti oli lauantaina, esteitä kisailtiinkin siis suunnuntaina Puotinharjulla. Aamu alkoi "lupaavasti" kun nukuin pommiin ja matkaan päästiin Lindan kanssa puolitoista tuntia myöhässä aikataulusta. Melkein hävettää tosin myöntää että oltiin silti ihan aikataulussa näyttelypaikalla, niin sitä kaasujalka välillä painaa kiireen alla :D Noh, pääasia kuitenkin että perille päästiin ehjin nahoin ja tarpeeksi ajoissa.

Innaa taas kiusataan.

Mukana näyttelyissä olivat vain Inna ja Jali petteilemässä, Innan olisin halunnut pistää myös ulkomuotoon mutta rahatilanne ei vaan antanut myöden kun ilmoja piti lähetellä. No, Asikkalassa sitten! Jedi oli mukana kannustusjoukoissa, karvanvaihdon takia en sitä viitsinyt pistää mukaan jälki-ilmolla.

Pisteet petissä oli molemmilla pupuilla hyvät ja molemmille irtosi myös kumat 5 pisteen kohdista! Tätä ennen oon tainnut koko näyttelyharrastukseni aikana saada kerran kuman 5 pisteen kohdista, yleensä tassut on olleet meidän kanien kompastuskivi. Monet tuomarit miinustaa jo heti pienestäkin värjäymästä pisteitä ja no, miltäs luulette Innan ja Jalinkin tassujen näyttävän kun ne asuu koko kesän maapohjalla... Innan murtuneen varpaan takia kaksikko on nyt joutunut asumaan sisätiloissa purun päällä ja se näkyi myös tassuista, ei ne ole varmaan ikinä olleet niin puhtaat kuin ovat nyt! Jotain hyötyä siitäkin pirun varvasepisodista sitten :D Alla kanien arvostelut vielä tarkemmin.


Näyttelypäivä meni ohi ihan hujauksessa, tuntui kuin oltaisiin oltu paikalla vaan parikymmentä minuuttia monen tunnin sijaan. Aamupalalla käytiin ABC:llä syömässä hampparit, mitäs muutakaan. Lounaalla käytiin ABC:llä syömässä hampparit, mitäs muutakaan.... Lounas vähän venähti kun oletettiin ettei meillä olis mitään kiirettä mihinkään, näyttelypaikalle takas tultaessa selviskin että näyttelyt oli jo pettien osalta ohi ja palkintojenjakokin missattiin totaalisesti. Lindan holski Deli oli vieläpä voittanut koko potin ollen PPK1 ja me oltiin vaan tyytyväisenä mussutettu huoltismättöä kun Deliä oltiin huhuiltu PPK-pöydälle :D Noh, mitäs tuosta, ens kerralla sitten ;)


Näyttelyissä oli esillä myös ihan valtavan suloinen pienihopea-poikue, luonnonkeltaisia sydäntenmurskaajia kokonainen laumallinen :3 Kaksi naarasta olis ollut vielä ostettavissa, voi että teki mieli ottaa siitä yksi Jedille kaveriksi...! Alustavasti varailinkin toisen naaraista ja mulla on tässä Asikkalaan asti mietintäaikaa, ei oo helppoa tää päätöksen teko. Sinänsä pienihopea on kyllä ollut jo piiiiitkään meikän hankintalistalla mutta toisaalta kyllä tässä ainakin kuukausi ellei parikin mene ennen kuin lähden Jediä pallien poistoon kiikuttamaan... Haluan että tirpana saa ihan reilusti aikaa kasvaa siihen lopulliseen mittaansa kun ei tuota oikein muutenkaan olla isolla koolla siunattu. No, onhan tuohon Asikkalaankin vielä melkein kuukausi aikaa...

tiistai 2. syyskuuta 2014

Puotinharju 31.8.2014


Pahoittelut  pienimuotoisesta postaustaukoilusta! Tähän väliin Puotinharjun kisakuulumiset, yleisiä kuulumisia ja Pyhtään reissun postaus tulossa toivon mukan vielä tällä viikolla :)

------------------------------------------------

Puotinharjulla (-ssa? Suomen kieli 6/5) oltiin kisailemassa esteitä sunnuntaina 31.8. kera Jalin, Jedin ja loppujen lopuksi myös Innan. Messissä olivat myös Lindan holskit Deli ja Embla, joista jälkimmäinen pääsi tekemään ensimmäistä kertaa tuttavuutta esteiden kanssa ja heti yleisön paineen alla :D Omassa olemuksessa ei oikein ollut kehumista kun edellisenä iltana oli tullut vähän valvottua mutta koskas sitä oltais hyvin levänneinä kisoissa oltukaan.

Kaikki kuvat © Meikä, Caro & Saga


Ensimmäisenä radalle lähdin Jalin kanssa jota en ehtinyt oikein edes lämmitellä. Taidettiin juuri ja juuri päästä maaliin (?) mutta virheitä kertyi kaiketi säälittävät 6 kappaletta. Toisella kierroksella Jali taisi parantaa jonkin verran, mutta oli tainnut eilinen päivä viedä Jalistakin ne suurimmat mehut, minkäs tuolle teet :D Jedi ei päässyt ekalla kierroksella edes maaliin asti kun se ei halunnut hypätä ollenkaan, tokalla kierroksella se järkyttyi yli lentävästä lentokoneesta ja samaan aikaan ohi kiitäneestä metrosta niin paljon ettei se keskittynyt enää yhtään koko radan aikana. Virheitäkään en muista, mutta eivät tainneet olla mainitsemisen arvoisiakaan, ens kerralla taas vähän paremmin :)


Helpon suoran jälkeen olikin omalta osaltani aikalailla vapaa-aikaa ennen paljon odottamani tiimihypyn alkua. Aika kului kuitenkin nopeasti kun sää oli hyvä, seura mahtava ja subway kaikkien nälkäisten sankari. Tiimissä Jalin piti alunperin hyppiä Delin kanssa, mutta ottaen huomioon Delin ei-niin-menestyksekkään suorituksen helpolla suoralla päätin vaihtaa Innan Delin tilalle. En tiedä olisiko vaan kannattanut pitäytyä alkuperäisessä suunnitelmassa, Innata ja Jalista kun ei oikein kuoriutunut sitä kaikkien aikojen menestyksekkäintä tiimiparia :D Siellä ne meni kylki kyljessä ja tunki esteille samaan aikaan mutta meno oli tahmeaa ja puomit putoili jos ei sitten ensimmäisen niin viimeistään toisen kanin jäljiltä. No, oli ainakin sympaattinen suoritus, ei aina voi voittaa! Innastakin oon vain ylpeä, se meni yllättävän hyvin ottaen huomioon sen melkein parin kuukauden hyppytauon.


Tiimiin osallistui myös Jedi, parinaan Katrionan Neva. Ajateltiin että Jedin ollessa viriili nuori uros ja Nevan ollessa viehättävä nuorineiti voisi tämä tiimi ehkä toimiakin. Ja niinhän se toimikin! Neva juoksi hirveää vauhtia Jediä karkuun ja Jedi seurasi perässä häntä pystyssä liidelleen esteiden yli vaivattomasti. Ekalla kierroksella meitsi mokasi ja tönäisi kaiketi tuplaäksää pudottaen puomeja mutta tokalla kierroksella päästiin maaliin puhtaasti n. 17 sekunnissa. Tällä suorituksella irtosi hienosti luokan ensimmäinen sija! Oli muuten eka sinivalkoruusuke esteiltä meidän palkintoseinää koristamaan :D Kiitos kivasta kisapäivästä kaikille, näkyillään taas jossain päin Suomea!

Jali varmaan jää hyppyeläkkeelle nyt, ei sitä oo ikinä sen pahemmin esteet innostanut niin parempi että hypellään tästä lähin vain kotipihassa. Voi toki olla että vielä joskus Jalin ilmoan myös kisoihin, mutta pääasiassa keskitytään nyt vain Jedin kisauraan :)

ps. Nöyrä anteeksipyyntö muokkaamatomista kuvista, ei ihan napannut alkaa käsitellä yli kahtasataa kisakuvaa eilen maanantai-illan kunniaksi :D