Tere taas!

Mitä pitäis ajatella kun reilun kuukauden totaalisen hiljaisuuden aikana lukijamäärä on vaan kasvanut? Pitää vissiin jatkaa samaa linjaa ;) No, ei sentään, nyt koitetaan ryhdistäytyä. Tää kuukausi on mennyt ihan pikakelauksella, taas on riittänyt sen verran tekemistä blogin ulkopuolella et en vain yksinkertaisesti oo löytänyt oikeesti hyvää hetkeä istahtaa kirjoittamaan blogiin mitään. Viime perjantaina sain sentään kouluni päätökseen eli näppäimistöään naputtelee tätä nykyä siis tuore yo-merkonomi, huhheijaa.

Tällä kertaa en edes lupaile mitään super aktiivista postailutahtia, yritän parhaani mukaan nyt oikeasti vaihtaa tämän ulkoasun veks ja jatkaa rästipostausten raapustamista (niitä olen jokusen saanut melkein-valmiiksi luonnoksiin). Jätetään tämä tähän, tässä teille vähän kuvamatskua tammi-helmikuun vaihteelta kun maassa oli vielä lunta ja kanit nyrpisteli nenäänsä kylmässä ulkoilmassa. Kerrankin Naatista on enemmän kuvia kuin muista, vaikkei niitäkään voi edustaviksi kehua. Vaan kyllä noistakin kanin erottaa!

"Mää ny istun tääl lumikinokses tällee kaino ilme naamal ni voisiksää ottaa kuvan?"

Naatti "Metrinaama" Naatvursti

Ylväs metrinaama

Se siitä sporttimalliholskista. Innalle passais toi Kesäkuntoon 2015 -kamppis hyvin.

Muhkumamma

Jalin pirtsakka hermupose!

Loppukevennyksenä kuvaustuokion tunnelmat á la Naatvursti & Heidi:

Loppiaisen ulkoilut

Heipsan ja hyvät uudet vuodet kaikille! Vuosi on lähtenyt käyntiin omalta osalta töissä, tänään koitti eka vapaapäivä vuoden 2015 puolella... Eiköhän tästä taas arkisen aherruksen tahtiin päästä lyhyen loman jälkeen :D Tänään loppiaisena sain aikaiseksi ulkoiluttaa kanejakin pitkästä aikaa, yritettiin myös kuvata holskeja ja Naattia suht säälittävin tuloksin kera Anniinan ja Heidin.

To infinity and beyond vai miten se meni...

Naatilla riitti virtaa vaikka koko kylälle. Se hölkkäili ees taas, maisteli aluksi hassua ja kylmää lunta ja spurttaili taas sinne sun tänne. Erityisen hyviä pönötyskuvia siitä ei saanut, möhköfantti kun halusi olla vain koko ajan liikkeessä. Näin pitkän syksyn jälkeen Naatti on pikkuhiljaa jopa jaksanut alkaa vaihtaa turkkiansa öö... alkutalvikarvaan... joka siis on syyskarvaa lyhyempää ja kiiltävämpää, jostain syystä. Ehkä tuo kohta siis lopettaa muistuttamasta sähköiskun saanutta vesipuhvelia. Sen soma leukiskin on pienentymään päin, vaikka vyötärönympärys näyttää pikemminkin kasvaneen... Noh, on se edelleen kuitenkin ihan normimitoissa, suattapa tuota siis hirmuisesti laihikselle pistämään.

Korvatonta meininkiä.

Holskien ulkoilu oli mitä oli, ensin kaksikko suuntasi matkansa pihan tuijapensaiden suojaan, jossa ne viettivät pitkän tovin tyytyväisenä piilossaan. Sitten Inna lähtikin jo retkeilemään omille teilleen ja Jali suuntasi taas terassin alle, johon se parkkeerasi tapapuolensa tiukasti maankamaralle. Semmosta ulkoilua meillä siis. Tarkoitushan meillä oli tosiaan antaa kanien vähän juosta ja temmeltää ja saada pari kuvaa samassa hätäkässä mut Jalin kohdalla tää ei toteutunut alkuunkaan. Innasta sain pari epäonnistunutta kuvaa sekä muutaman surkean videopätkän sen touhuiluista.



Nyt täytin ja tulostin kanien ilmopaperit Lempäälään valmiiksi. Mukaan lähtevät pojat, Inna ja Naatti saavat jäädä pitämään taloa pystyssä. Mäntsälän edustusjoukkoa en ole vielä valinnut, mutta todennäköisesti sinne lähdetään myös poikien kanssa edustamaan. Muita tapahtumia ei meidän jengin osalta olekaan vielä varmistunut, katsotaan josko päästäisiin Raisioon ja Klaukkalaan hyppelemään helmikuussa!

Syksyinen vierailija

Lupailin edellisessä postauksessa ottavani tällä viikolla hieman kuvamateriaalia vierailevasta tähdestä Mollasta, ja tänään tulikin oiva mahdollisuus kuvaushetkelle - pääsin koulunpenkiltä jo ennen puoltapäivää, eli aurinkoa riitti ulkona niin paljon kuin vain on mahdollista tähän aikaan vuodesta. Molla yllätti kyllä meikäläisen täysin, sillä sisällä pääosin makoileva pyöreä otus poseerasi kameralle ulkona kuin vanha tekijä.

Mitäs tykkäätte Mollasta? :) Omaan silmään tuo otus on kyllä niin selkeästi ruskea versio Jalista että melkein hirvittää. Se jopa tuhisee yhtä äänekkäästi sylissä kuin meidän Jalpero! Molla on myös kova nuolemaan sormia ja kerjäämään otsarapsutuksia, tosiaan lempiajanviete tytöllä on häkissä makoilu niin pitkänä kuin vain mahdollista. Ja syöminen. Ihan ilmetty Jali siis.

Näihin kuviin ja tunnelmiin! Toivottavasti tällaiset kuvapainotteiset postaukset ei oo liian tylsiä teidän mieleen :)

Epäonnea matkassa

Meille ei kuulukkaan tällä hetkellä ihan niin megahyvää kuin normaalisti. Olen vieraillut eläinlääkärillä kanien kanssa yhteensä vuodesta 2007 lähtien yhden käden sormilla laskettavan määrän (+ kastroinnit) ja n. viikon sisään on sijoittunut näistä vierailuista kaksi.

Viime viikolla lähdettiin lekurille Innan muksun, Fabion, kanssa. Raukka ontui jalkaansa, josta jo kotona huomattiin ilkeän näköinen haava, lääkärillä otetuista röntgenkuvista paljastuikin sitten paha murtuma, jonka kuntoon saaminen oli hyvin epätodennäköistä. Niimpä se reissu jäikin sitten pienen Fabsun viimeiseksi, hei hei pikkuinen :(  En edelleenkään tiedä mihin Fabsu oli jalkansa telonut, todennäköisesti sen erittäin osuvalla lisänimellä "Tarzan" oli osuutta asiaan... Jalka oli todennäköisesti jäänyt jonnekin väliin josta pupu oli sitä riuhtonut irti kohtaloikkain tuloksin.

Mitä poika edellä sitä äiti perässä?

No, eipä aikaakaan kun siis saatiin taas syy lähteä lääkärin pakeille. Huomasin nimittäin Innan jalassa jotain outoa keskiviikkoillalla. Inna ei ontunut jalkaansa tai tuntunut aristavan sitä muutenkaan, mutta vasemman takatassun sisimmäinen varvas oli vääntynyt hassusti sivulle. Inna ei jännittänyt varvasta mitenkään vaan se oli löysä, heiluteltavissa sivulle vapaasti. Seuraavana aamuna varasin ajan lääkäriltä perjantaille kun torstaina ei sopivia aikoja löytynyt ja Innaa ei kummallinen varvas tuntunut haittaavan, kipulääkettä annoin sille silti varalta.

Lääkärillä marssittiin sitten röntgeniin, tällä kertaa sain itse pitää Innaa paikoillaan koko toimituksen ajan, reipas oli tyttönen vaikka vieras tilanne ja lämmin sisäilma sitä hieman ärsyttivätkin. Murtumahan siellä varpaassa lymyili, onneksi ei samanluokan kuin Fabiolla. Kotiin lähdettiin Innan takajalka somassa paketissa sidottuna ja kipulääkkeen kera. Viikon päästä mennään sitten kontrollikäynnille, toivotaan että varvas olisi alkanut luutua oikealle paikalleen ongelmitta. Kyllä me tästä sentään hengissä selvitään, onneksi Inna ei ole kuitenkaan ihan niin rämäpää kuin poikansa :)

Innaa ei itseään tunnu jalan paketti häiritsevän, kunhan pesee koipeansa normaaliin malliin vaikka tiellä on kerros pehmikettä ja sideharsoa. Kertaalleen olen jo koko paketin vetänyt varovasti paikalleen kun se on lähtenyt valumaan jalasta pois, eipä tuolle oikein mitään mahda kun Inna ei malta olla heittämättä iloloikkaa jalastaan huolimatta ja eikä tuota sidettä voi paljoa jalan ympäri kiristää ettei veri lakkaa kiertämästä :D No, jos tuo ihan mahdottomaksi menee niin käydään pistämässä uusi paketti lääkärillä vielä tän viikon aikana.

Innalla on nyt jonkinsortin pomppukielto, häkissä ollut taso ei siis ollut ominainen somiste varpaan parantumista ajatellen. Kun taso ei ole kerran siirrettävissä, siirrettiin puput, uuteen häkkiin tietenkin. Päivisin tiimi I&J oleilee siis komppariaitauksessa nurtsilla, yöt ne viettävät sisällä tehdashäkissä kun aitauksesta nuo älyköt vois vaikka kaivaa itsensä hyvällä tuurilla pihalle yön pimeinä tunteina. Näistä häkkijärkkäilyistä johtuen päätin sekoittaa pakkaa vielä vähän lisää, siirsin Naatin ja Amien ulkohäkkiin (erikseen siis) ja Innan muksut sisälle Naatin lukaaliin.

 Kauhukaksikko nauttii illan viimeisistä auringonsäteistä aitauksessaan. Laatikossa siis heinää mikäli joku ajatteli sen uupuvan kokonaan.

Siitä epäonnesta puheenollen... Naatista ja Amiesta ei sitten tullutkaan parhaat kaverit. Tässä ollaan kokeiltu ties mitä kikkoja tyttöjen tutustuttamiseksi mutta en sitten tiedä mistä hiertää. Nuo on luultavasti vaan turhan paljon samanluonteisia, arkuudesta johtuva varautuneisuus estää kunnon tutustumisen ja tilalla on vain rajun näköisiä ninjapotkuja toisen kylkeen ja hampaat irveessä taistelua. Amie lähtee siis takaisin Carolle sitten kun saadaan kyyti järkkäiltyä, harmittaa kovasti että tässä nyt kävi näin :(

Muksut 7 vko

Äkkiä tää aika rientää, kohta nää pienet pallerot lentää jo pesästä! Eilen tiistaina tuli tosiaan 7 viikko täyteen muksujen parissa ja täytyy sanoa että olo on haikea, kohta ei tarvitse enää laskea kahdeksaan saakka kun selvittää onko kaikki kakrut vielä tallella häkissä. Enää kolme muksua on vailla kotia, toivottavasti niillekin vielä syksyyn mennessä löytyy hyvät kodit :)

Kotiin jäävä muksu sai myös n. viikko sitten kutsumanimen, Dollis Hill on siis kavereiden kesken Oodi :) Olen seuraillut muksujen kasvua ja vertaillut Oodin painoa muitten sisarusten painoihin ja näyttäis siltä että tyttö kasvaa ihan samaa tahtia muiden kanssa vaikka elääkin äipän ja Jalin kanssa kolmistaan, hyvä hyvä! Tiedä sitten onko kyse "kypsemmästä" seurasta (voiko noita kahta tyhjäpäätä nyt kypsiksi kutsua) vaiko ihan vaan Oodin omasta luonteesta, mutta nuori neiti tuntuu olevan selkeästi rationaalisempi ja aikuisempi kuin adhd-sisaruksensa. Se on itsevarma eikä sättää turhia, muut poikaset kun spurttailevat minne sattuu katsomatta sen enempää kenen kaverin pään runnovat mennessään. No, eiköhän noikin tuosta pikkuhiljaa rauhoitu ja kasvata aivot :D

Tänään kaikki mukulat saivat vihdoin molempiin korviinsa tatskat, vasemmasta korvasta löytyy siis jokaiselta omakohtainen tunnistenumero ja oikeasta kaniyhdistyksen jäsennumeroni, tietääpähän mistä pupu on alunperin tullut jos tulevaisuudessa tunnistamiselle tarvetta löytyy :)

 u. Boston Manor

 u. Brent Cross VAPAA

 u. Arnos Grove VAPAA

 n. Dollis Hill "Oodi"

 n. Maida Vale

 u. Marble Arch

 u. Oxford Circus

u. Theydon Bois VAPAA

Kakaroiden keväiset kuulumiset

Huhhuh kun olikin kaunis ja lämmin päivä tänään! Alkuun näytti harmaalta ja kouluunkin lähtiessä ripotteli hitusen vettä mut onneks iltapäivällä aurinko alkoi paistaa ja ulkona oli jo ihan kesäkelit.

Anniina tuli vierailulle pallottelemaan muksuja ja käytin tilaisuuden hyväkseni antamalla vierailijalle rikkalapion ja harjan käteen - siivottiin nimittäin kanien häkit ja vaihdettiin vähän järjestystä! Ah, ilmaista työvoimaa, mikäs sen parempaa. Hommat saatiin valmiiksi reilussa tunnissa, vaikka siivottavana oli kolme suhteellisen törkyistä häkkiä, varsinkin Inna lapsineen oli pistänyt häkin ihan uuteen uskoon, n. puolet häkin pinta-alasta kun on ollut noiden vessakäytössä... No, pääasia että nyt on siistiä kuitenkin.

Operaation takana ei ollut pelkästään siivous yleisesti vaan poikasten vieroitus Innasta, joka muutti häkkien järjestyksen täysin. Poikaset siirtyivät Jalin häkkiin, Jali siirtyi Innan kanssa Naatin häkkiin ja Naatti Innan ja muksujen häkkiin. Innan ja Jalin kanssa yhteen lyöttäytyi myös Innan kotiin jäävä muksu, joka on ainakin toistaiseksi pärjäillyt hienosti äidin ja Jali-sedän kanssa ilman sisarusten turvaa. Itseäni pelotti eniten järjestelyssä Jalin suhtautuminen pieneen tirriäiseen samassa häkissä mut eihän se tollo ees tajua tuota kaniksi, ihmettelee vaan mikä ihme karvainen luotijuna syöksähtelee sinne tänne ja varastaa osan ruuista. Jos hyvin käy, on tuon kolmikon tarkoitus elää yhdessä koko elämänsä loppuun asti, toivottavasti muksun murkkuikä ei saapuessaan katkaise hyvin alkanutta yhteiseloa.

Käytin Anniinan läsnäoloa hyväksi myös poikasten kuvauksen saralla, ei noita pysty yksin kuvailemaan, varsinkaan yhteiskuvia. Kyllä noita pystyy pitämään ongelmitta vapaana mut enimmäkseen apua tarvitsee siinä ettei naamat ole koko ajan nurmikossa kiinni :D Ja koko kahdeksikkoa kuvatessa... no, sanotaan vaikka näin että kuvausassistentilla tulee olla erittäin näppärät sormet jotta nuo saa pysymään jonkinsortin rivimuodostelmassa edes sen yhden ohikiitävän sekunnin.

Tässä siis esittäytyvät reilun 5 viikon ikäiset kauhukakarat:

 u. Oxford Circus, km japanilainen, varattu

 u. Arnos Grove, musta kirjava, vapaa

 u. Theydon Bois, musta, vapaa

 n. Maida Vale, musta kirjava, varattu

 n. Dollis Hill, km japanilainen kirjava, jää kotiin

 u. Brent Cross, musta, vapaa

 u. Marble Arch, musta kirjava, alustavasti varattu

 u. Boston Manor, musta, vapaa