lauantai 31. toukokuuta 2014

Muksut 7 vko (video)


Tulee nyt vähän tyhmästi tää video erikseen mutta unohdin sen edellisestä postauksesta ja kukaan tuskin osaisi enää sitä sieltä katsoa mikäli vähin äänin sen postaukseen muokkaisinkin :D Siispä, muksut mussuttamassa mansikanlehtiä 7-viikkoisina, bon appétit.

torstai 29. toukokuuta 2014

Muksut 7 vko



Äkkiä tää aika rientää, kohta nää pienet pallerot lentää jo pesästä! Eilen tiistaina tuli tosiaan 7 viikko täyteen muksujen parissa ja täytyy sanoa että olo on haikea, kohta ei tarvitse enää laskea kahdeksaan saakka kun selvittää onko kaikki kakrut vielä tallella häkissä. Enää kolme muksua on vailla kotia, toivottavasti niillekin vielä syksyyn mennessä löytyy hyvät kodit :)

Kotiin jäävä muksu sai myös n. viikko sitten kutsumanimen, Dollis Hill on siis kavereiden kesken Oodi :) Olen seuraillut muksujen kasvua ja vertaillut Oodin painoa muitten sisarusten painoihin ja näyttäis siltä että tyttö kasvaa ihan samaa tahtia muiden kanssa vaikka elääkin äipän ja Jalin kanssa kolmistaan, hyvä hyvä! Tiedä sitten onko kyse "kypsemmästä" seurasta (voiko noita kahta tyhjäpäätä nyt kypsiksi kutsua) vaiko ihan vaan Oodin omasta luonteesta, mutta nuori neiti tuntuu olevan selkeästi rationaalisempi ja aikuisempi kuin adhd-sisaruksensa. Se on itsevarma eikä sättää turhia, muut poikaset kun spurttailevat minne sattuu katsomatta sen enempää kenen kaverin pään runnovat mennessään. No, eiköhän noikin tuosta pikkuhiljaa rauhoitu ja kasvata aivot :D

Tänään kaikki mukulat saivat vihdoin molempiin korviinsa tatskat, vasemmasta korvasta löytyy siis jokaiselta omakohtainen tunnistenumero ja oikeasta kaniyhdistyksen jäsennumeroni, tietääpähän mistä pupu on alunperin tullut jos tulevaisuudessa tunnistamiselle tarvetta löytyy :)

 u. Boston Manor

 u. Brent Cross VAPAA

 u. Arnos Grove VAPAA

 n. Dollis Hill "Oodi"

 n. Maida Vale

 u. Marble Arch

 u. Oxford Circus

u. Theydon Bois VAPAA

sunnuntai 25. toukokuuta 2014

Tappajajäniksen elämää


Huom! Näin alkuun todettakoon että blogissa on ulkoasun vaihto kesken, fontit on vähän mitä sattuu puhumattakaan linkkien väreistä sun muista :D Duunailen homman loppuun huomenna, nyt ei enää riitä ikä eikä terveys tuon koodin vääntämiseen tänä iltana.


Mutta, itse asiaan. Aattelin että vois kertoilla vähän Naatin aka tappajajäniksen kuulumisia tähän väliin. Paljon tulee kyselyitä siitä miten sillä menee ja miten se on meillä pärjäillyt, siispä kaiketi ihan aiheellista kirjoittaa aiheesta myös postaus.


No mitä Naatille nyt sitten kuuluu? Hyväähän sille! Kesä on Naatilla lähtenyt käyntiin siinä missä perheen muillakin pitkäkorvilla, se saa hengailla ulkohäkissä muutaman tunnin päivittäin, oma häkki sille valmistunee ulos kesäkuun alussa. Omassa häkissään sillä on sisällä taso, jota se rakastaa ylikaiken, otsarapsutukset on edelleen se paras juttu koko maailmassa ikinä. Torstaina jänis täytti 2 vuotta, seuraavat pupujen synttärit juhlitaankin tässä talossa vasta ensi vuoden puolella.


Osaako Naatti sitten käyttäytyä? Osaahan se! Aggressiivisuutta en ole havainnut tässä jänössä kertaakaan kun se on meillä ollut, enkä edes liioittele kun sanon, että yleisellä tasolla se osaa käyttäytyä paljon paremmin kuin esimerkiksi Jali. Naatti on siisti, rauhallinen (paitsi ruoka-ajan koittaessa) ja hellyydenkipeä. Se norkoaa rapsutuksia ja merkkaa leuallaan jokaisen asian joka sen eteen sattuu. Kyllähän siitä huomaa että se on puoliksi belgianjänis (ei ole mikään sylipupu ja jaloista löytyy kyllä ponnuvoimaa) mutta kannettaessakin se pysyy kiltisti aloillaan eikä välitä vaikka sen korvia vääntelisi mihin ilmansuuntaan tahansa (jep, eläinrääkkäystä, hyi hyi).


Ulkoillessa vapaana Naatti antaa ottaa itsensä kiltisti kiinni ja tykkää spurttailla nurtsilla voikukkien keskellä. Kaverinhan tuo varmasti mielellään samaan häkkiin ottaisi, katsotaan josko sekin tästä vielä kesän myötä järjestyisi :) Kaverin turva saattaisi myös tuoda Naatille lisää itsetuntoa, nyt se on suhteellisen arka eikä oikein osaa turvautua mihinkään tiukan paikan tullen vaan tyytyy loikkimaan häkin tason alle piiloon. Rohkeutta se on kuitenkin saanut paljon enemmän sitten kotiutumisensa, alkaa selkeästi tulla tutuiksi meidän perheen menot ja meiningit.

Ei kai tässä muuta voi todeta kuin että Tappajajänis is here to stay.

lauantai 17. toukokuuta 2014

Kakaroiden keväiset kuulumiset



Huhhuh kun olikin kaunis ja lämmin päivä tänään! Alkuun näytti harmaalta ja kouluunkin lähtiessä ripotteli hitusen vettä mut onneks iltapäivällä aurinko alkoi paistaa ja ulkona oli jo ihan kesäkelit.

Anniina tuli vierailulle pallottelemaan muksuja ja käytin tilaisuuden hyväkseni antamalla vierailijalle rikkalapion ja harjan käteen - siivottiin nimittäin kanien häkit ja vaihdettiin vähän järjestystä! Ah, ilmaista työvoimaa, mikäs sen parempaa. Hommat saatiin valmiiksi reilussa tunnissa, vaikka siivottavana oli kolme suhteellisen törkyistä häkkiä, varsinkin Inna lapsineen oli pistänyt häkin ihan uuteen uskoon, n. puolet häkin pinta-alasta kun on ollut noiden vessakäytössä... No, pääasia että nyt on siistiä kuitenkin.

Operaation takana ei ollut pelkästään siivous yleisesti vaan poikasten vieroitus Innasta, joka muutti häkkien järjestyksen täysin. Poikaset siirtyivät Jalin häkkiin, Jali siirtyi Innan kanssa Naatin häkkiin ja Naatti Innan ja muksujen häkkiin. Innan ja Jalin kanssa yhteen lyöttäytyi myös Innan kotiin jäävä muksu, joka on ainakin toistaiseksi pärjäillyt hienosti äidin ja Jali-sedän kanssa ilman sisarusten turvaa. Itseäni pelotti eniten järjestelyssä Jalin suhtautuminen pieneen tirriäiseen samassa häkissä mut eihän se tollo ees tajua tuota kaniksi, ihmettelee vaan mikä ihme karvainen luotijuna syöksähtelee sinne tänne ja varastaa osan ruuista. Jos hyvin käy, on tuon kolmikon tarkoitus elää yhdessä koko elämänsä loppuun asti, toivottavasti muksun murkkuikä ei saapuessaan katkaise hyvin alkanutta yhteiseloa.

Käytin Anniinan läsnäoloa hyväksi myös poikasten kuvauksen saralla, ei noita pysty yksin kuvailemaan, varsinkaan yhteiskuvia. Kyllä noita pystyy pitämään ongelmitta vapaana mut enimmäkseen apua tarvitsee siinä ettei naamat ole koko ajan nurmikossa kiinni :D Ja koko kahdeksikkoa kuvatessa... no, sanotaan vaikka näin että kuvausassistentilla tulee olla erittäin näppärät sormet jotta nuo saa pysymään jonkinsortin rivimuodostelmassa edes sen yhden ohikiitävän sekunnin.

Tässä siis esittäytyvät reilun 5 viikon ikäiset kauhukakarat:

 u. Oxford Circus, km japanilainen, varattu

 u. Arnos Grove, musta kirjava, vapaa

 u. Theydon Bois, musta, vapaa

 n. Maida Vale, musta kirjava, varattu

 n. Dollis Hill, km japanilainen kirjava, jää kotiin

 u. Brent Cross, musta, vapaa

 u. Marble Arch, musta kirjava, alustavasti varattu

 u. Boston Manor, musta, vapaa


tiistai 13. toukokuuta 2014

Humppila 3.5.2014


Pieni Jerica arvostelupöydällä

Huh huh, taas tuntuu unohtuvan ihan kaikki ja jokaisessa asiassa olen enemmän tai vähemmän myöhässä, onneksi nää blogin postaukset ei oo siitä tärkeimmästä päästä kuitenkaan. Edelleen muuten muistuttelisin niitä jotka on valjaita tilannut, että mikäli musta ei ole esim. pariin viikkoon kuulunut mitään, pistäkää jooko viestiä. En tiedä missä vika mut joko osa mun viesteistä ei lähde eteenpäin tai sitten multa on jäänyt osa teidän viesteistä vastaanottamatta :< Nykyajan toimivaa teknologiaa kai tämäkin.


Mutta sitten itse aiheeseen. Lähdettiin Humppilaan Jasminen kanssa lauantaiaamusta suht aikataulun mukaan, perillä oltiin ennen 9.30 ja ehdin vielä viimeisenä ilmoittamaan Jalin jälkkärillä mukaan näyttelyyn. Itse matka näyttelypaikalle sujui suhteellisen ahtaissa tunnelmissa, oli meinaan sentistä kiinni etteikö Jassun puuboksi olisi mahtunut piskuisen fiestan kyytiin... Pääasia ettei boksillinen kaneja kuitenkaan jäänyt kotipihalle ruikuttamaan :D

Jalia kiusataan paijataan Anniinan ja Sirun toimesta...

Näyttelypäivä sujui ripeää tahtia jutellen tutuille ja vähemmän tutuille asioista ihan laidasta laitaan, mahan kurniessa tallusteltiin näyttelypaikan kanssa samassa pihassa olevaan saleen hakemaan pöperöä. Jali sai oikein hyvät pisteet, 93,5p, vaikka vähän jäi tassut harmittamaan... Ne kun ei ollut koskaan ennen olleet yhtä puhtaanvalkoiset mutta pisteistä vähennettiin silti puolikas koska tassut kuulemman kellersivät. No, mitäpä tuosta, nääkin tuntuu olevan hyvin pitkälti mielipidekysymyksiä :D


Palkintojenjaossa en odottanut Jalin saavan yhtikäs mitään, mutta kappas keppanaa - jo aikaisemmin palkintopöydällä ihastelemani söpö mansikkapeti menikin meidän Jaltsulle! Palkinto annettiin teoriassa ominaisuudesta "mansikkasuu", mutta tuomari sanoin valinneensa sen saajaksi pikemminkin oman suosikkinsa. Kyllä toi Jali näköjään välillä osaa hurmatakin :D

 Suloinen Ringo poseeraa ennen BIS-pöydälle menoa :D

Kotiin lähdinkin sitten Forssan kautta, kävin heittämässä Jassun bussiasemalle ja siinä samassa koukattiin totta kai myös hesellä possuilemassa. Seuraavia näyttelyitä saakin sitten kaiketi meidän porukan osalta odotella pidemmän aikaa, ainakin tällä hetkellä kisakalenteri näyttää ihanan harmittavan tyhjältä. On se ihan kiva välillä viettää vaan viikonloputkin kotosalla kanien kanssa, ei tarvi olla koko ajan reissussa :)

keskiviikko 7. toukokuuta 2014

Tilausvaljaista

Tiedoksi niille, jotka ovat valjaita tilanneet - on ilmennyt että osa lähettämistä sähköpostivastauksistani ei ole menny perille asti ja olen itse jäänyt ihmettelemään miksei tilaaja vastaa minulle takaisin ja tietenkin tilaaja on kummastellut miksen minä vastaa. Eli jos ei ole vastausta mun osalta kuulunut vähään aikaan niin pistä uutta viestiä tulemaan, kaikkiin viesteihin olen kyllä vastannut jotain!

Ja vielä näin yleisestikin pahoittelut viivästyksistä tilausten kanssa, pari viikkoa sitten iski hirmuinen tilaussuma jonka johdosta materiaalien kanssa tuli ongelmia ja ompelukonekin päätti protestoida pahimpaan mahdolliseen aikaan. Päälle kun vielä lisätään kaikki muut kiireet niin valjaat jäivät hieman taka-alalle, pahoittelut tästä. Nyt olen saanut jo monet valjaat tehtyä jonosta pois roikkumasta ja kiitän kaikkia niitä tilaajia, joilla ei ole mennyt hermo mun kanssa :D

-----------------------------------

Loppuviikosta tulossa jonkinsorin postausta Humppilasta ja ehkä vielä ihan puhtaasti kuville pyhitetty postaus eli reilusti keväisiä pupukuvia :)

sunnuntai 4. toukokuuta 2014

Ipanoiden nimet



Näitten julkistamista olen itse odotellut kuin kuuta nousevaa ja nyt kun sukupuolet on vihdoin varmat uskallan ne tännekin pistään - eli ne pikku-Innojen nimet! Selvisi tosiaan lopulta että kahdeksasta poikasesta ainoastaan 2 oli naaraita, loput uroksia. No, plussaa ne kaksi naarastakin :)

Alkaa jo kauhukakaroiden luonteetkin tässä pikku hiljaa erottua, mustat kirjavat on ne joukkion duracellit (siis pahimmat niistä), japsi uros on unelian, japsi naaras rohkea ja ruuan perään, mustat sit taas on alkaneet matkia Inna-äitiä eli nuolevat kovasti sormia ja osaavat jo odottaa pään silityksiä tästä palkaksi. Osa muksuista on jo keksineet häkin kaltereiden monipuolisuuden - ne kun ei pelkästään aitaa sitä omaa aluetta vaan toimivat myös erittäin kätevästi tikkaina kohti korkeuksia! Ja alas tullaa totta kai mätkähtäen katon tullessa vastaan ja sitten taas uudestaan. Aivot, tai pikemminkin niiden olemattomuus, on valitettavasti molempien vanhempien geeneissä...

Kuvissa siis 24 vuorokauden ikäiset muksut metsäretkeilemässä. Ja nyt kun asiasta on niin kovasti udeltu, niin vastaan ihan yleisestikin - ei, mulla ei ole hokkus pokkus -taikoja noitten yhteiskuvien ottamiseen. Salaisuus on näppäräsormiset kuvausavustajat :D


u. Oxford Circus, km japanilainen, varattu


n. Dollis Hill, km japanilainen kirjava, jää kotiin


n. Maida Vale, musta kirjava, varattu


u. Marble Arch, musta kirjava, vapaa


u. Arnos Grove, musta kirjava, vapaa


u. Theydon Bois, musta, vapaa


u. Brent Cross, musta, vapaa


u. Boston Manor, musta, vapaa