maanantai 27. tammikuuta 2014

Röykkä 25.1.2014



Vuoden ekat näyttelyt on nyt korkattu, koko kevät jatkuukin tästä aika kiireisenä kanijuttujen suhteen - melkein joka viikonlopulle löytyy menoa.

Röykässä näytillä oli meidän kaksikosta vain puolikas, Jali toimi reissussa vain seuraneitinä ja nukkuikin suunnilleen koko päivän boksissaan tyytyväisenä. Inna pääsi nyt neljättä kertaa ulkomuotopöydälle, ja hienosti sujui, liekö sitten syynä kiva tuomari vai tuuripeli. Hollantilaisia oli näytillä kolme kappaletta, Inna ja Lindan puput Deli ja Milo, joista kaikki arvosteli eri tuomari.

Lopputuloksena Innan kohdalla oli hienot 94p + kunniamaininta + ROP! Loistava tyttö, vaikkei oikein esitellytkään jänismäistä esiintymistyyliään arvostelupöydällä tututtuun tapaan. Arvostelukorttiin oli alkuun laitettu painoksi 2,48 kg mutta kirjoitettu päälle 2,51 kg, oltais lähdetty kotio pistettä köyhempinä jos tuota korjausta ei olisi tehty :D

Paino 5/5
Rotuleima ja esiintyminen 10/10
Rungonmuoto 18,5/20
Turkin tiheys 9/10
Turkin laatu 9/10
Pään kuvio ja väri 18,5/20 - tumma
Rungon kuvio ja väri 19/20 - hyvä
Kunto ja terveys 5/5
Yht. 94/100p


"Sillähän on otsa!" "No mut niin hei onkin!"

Caspa tahtoo rapsutuksia!

"Ai moi sulla on kamera otathan musta kuvan ota nyt ota ota!"

Oli komeet koristeet häkissä kerrankin!

"Painu takapuoleen siitä, anna mun tuhoon juomapullopidikkeitä rauhassa!"

---------------------------------

Semmonen reissu tällä kertaa, oli mukava päivä vaikka (yllätys yllätys) vähän väsynyttä menoa olikin :D Seuraavaksi suuntana meillä on Pornainen ensi viikon lauantaina, pääsee Jalikin arvosteltavaksi. 

sunnuntai 19. tammikuuta 2014

LeKan pupupäivä faunattaressa 14.12.2013


Jotkut ihmiset on myöhästelijöitä ja jotkut taas tosi pahoja myöhästelijöitä... itse kuulun toki jälkimmäisiin. Tajusin tänään että en ole tehnyt postausta Suomen Lemmikkikanit Ry:n järjestämästä pupupäivästä Turun Länsikeskuksen Faunattaressa, joten parempi kaiketi myöhään kun ei milloinkaan. Itse tulin paikalle kakaroitten kanssa vasta kahden aikoihin eli pahimmat yleisöt oli varmaan siinä vaiheessa jo kaikonneet, oli kuitenkin kiva ihan rauhassa (yrittää) hyppiä esteitä ja ihastella kaupan valikoimaa. Kanitkin oli onnesta soikeena kun pääsivät taas ihmisten rapsuteltaviksi.

Kuvat kertokoon kaiken oleellisen, seuraneitinä toimi Linda kera karvaisten kavereidensa Milon ja Delin, jotka saattaa myös bongata kuvista.

 Deli & Inna & Jali - official paijauspupukööri

 Kantsii pistää Linda kuvaamaan, tästäkin kuvasta välittyy hienosti se kuinka lahjaton hypyttäjä meikäläinen on. Pistän yleisön (kahden sivustakatsojan) piikkiin!

 Täsä me niinku leikitään hyppykania eli harrastetaan takajalan pesua keskellä esterataa.



 Jali ja epäjalimainen, suhteellisen ylväs poseeraus. Ja hyvin jalimainen, muhkea takapuoli.

 Kattokaa ny, ne hyppää! Lentäviä hollantilaisia! Ilmavaraa ehkä millin sadasosa molemmilla mut mitäs tuosta, pikkuvika...

 Oikeesti Deli hyppi ihan hurjan hyvin (oikeesti oikeesti) mut pistän tällasen kuvan tähän niin et meikän puput näyttää sporttisimmilta.

 Paijattavana vähän isompi pupu, ranskanpulla Cheek.

Loppukevennys: Jalin tarzanhuuto / voiton karjaisu / haukotus.

That's all folks! Ens viikonloppuna onkin tiedossa SKY:n ulkomuotonäyttelyt Röykässä, mukaan lähtee luultavasti vain Inna, Jali saa jäädä kotiin nauttimaan pienestä hiljaisuudenhetkestä ilman ympärillä höösäävää Innaa.

perjantai 10. tammikuuta 2014

Hennan banneritehdas yskii yksinäisyyttään


.... mutta ehkäpä tähän tulee muutos!

Tykkään väkerrellä photoshopilla kaikenlaista vaikka siinä en mikään maailman mahtavin olekaan. Tekisin miellelläni myös bannereita tilauksesta ja niitä on minulta pyydettykin, mutta yhteydenpito loppuu aina kuin seinään kun kerron ettei minulla ole oikein näyttöä antaa tekemistäni bannereista - olenhan tehnyt niitä pääasiassa vain itselleni. Ei auta vaikka linkittelen muita töitäni mitä olen photoshopilla tehnyt, tuntuu siltä kuin bannerinteko olisi jokin suuri ja jalo jumalolennoilta saatu taito, johon ei kuka tahansa pysty (todistettu valheeksi koska jopa meikäläinen siihen kykenee...) ja että vaikka olisin tehnyt mitä grafiikoita (mutten bannerin muodossa), ainoa joka todistaa näemmä jonkinsortin taitoni, ovat tekemäni bannerit (joita ei siis oikein ole). Tämän katkeran valituksen on nyt siis alustaa seuraavaa...

Ilmoittauduin tekemään  
Viidelle ensimmäiselle ilmoittautuvalle bannerin ilmaiseksi!

Jos ette tykkää, ei tarvitse tehdä muuta kuin sanoa kauniisti ei kiitos ja homma on sillä selvä, sinä saat selville että jälkeni ei sinua miellytä ja minä saan yhden bannerin lisään portfoliooni ;)

Pistä kommentteihin blogisi osoite, värimaailmatoiveita, banneriin tulevat tekstit, linkitä kuvia joita saan käyttää (miellään reilusti, kahdella kuvalla ei pääse vielä minnekään, mieluummin överin paljon kuin liian vähän), bannerin leveys pikseleinä (erittäin tärkeä!), yleisiä toiveita ja ajatuksia, vaikka esimerkkibannereita mikäli et osaa pukea ideoitasi sanoiksi...

Sitten siihen puuttuvaan näyttöön... Tekemiäni bannereita näette seuraavissa paikoissa: tässä blogissa sekä Kanimaisia Kuulumisia -blogissa. Ette muualla tällä hetkellä, koneella olisi jotain vanhoja tekeleitä mutta niitä ei arvostelevan ja julman maailman tarvitse nähdä.

Muita tekemiäni grafiikoita:
- Tämän tumblr-blogin taustakuva liikkuvan kuvansa kera on käsialaani.
- mm. seuraavat gifit: ykkönen, kakkonen, kolmonen, nelonen
- mm. seuraavat gifsetit: ykkönen, kakkonen, kolmonen, nelonen, vitonen
- mm. seuraavat editoinnit: ykkönen, kakkonen, kolmonen
- tämän blogin vanhat bannerit: ykkönen (läpinäkyvä tausta), kakkonen, kolmonen
- pari yksinkertaista otsikkoa ajalta jolloin MCR ja A7X oli ne ykkössuosikit musiikin saralla ja emoilu oli karsea muoti-ilmiön irvikuva. Eli tehty ennen photoshopin hankkimista, 5 vuotta sitten photofiltrellä: ykkönen, kakkonen

Tjoo, siinä tosiaan ne. Tiivistettynä: mulla syyhyäis nyt bannerintekosormet erittäin ilkeesti enkä jaksa keskittyä oman blogin ulkoasun vääntöön ollenkaan, jelpatkaa te siellä ruudun toisella puolella ja antakaa tekemistä!

muoks// Pistän nyt tähän allekin näitä bannereita sitä tahtia kun niitä saan valmiiksi, jos vaikka joku haluaa uteliaisuudeltaan ne nähdä.

- Viimeisin lisätty 20.1.2014.



torstai 9. tammikuuta 2014

Kuvan tie kamerasta blogiin


Tulipas väännettyä runollinen ja katsettava avartava otsikko mutta ajakoon asiansa. Tänään siis näytän teille, arvon lukijat, miten muokkaan kuvat joita blogissakin julkaisen. Kyseessä ei ole mikään sen kummoisempi prosessi, käyn vain läpi rutiineiksi muodostuneet säädöt ja toiminnot jotka koen itse tarpeellisiksi.

Näin alkuun sellainen pikku varoitus että mun kuvanmuokkaustaidot on hyvin peruskauraa, mulla on enemmän kokemusta giffien (= liikkuvien kuvien, julkaisen niitä tumblrissa) teossa kuin kuvanmuokkauksessa. Mutta perussäädöt onkin just ne mitä pitääkin hallita, vaikeemmat ja monimutkaisemmat kikat opetellaan sitten vasta kun on luotu taidoille kunnon pohja.

Muokkauksessa käytän Adobe Photoshop CS4 -ohjelmaa, joka on maksullinen mutta ladattavissa ilmaiseksi kuukauden koeajaksi. Photoshoppia vastaa aika hyvin ilmaisohjelma Gimp 2, siitä löytyy suunnilleen kaikki mitä itsekin käytän photoshopissa, toimintojen nimet vaan saattaa vaihdella.


1) Aloitetaan täysin muokkaamattomasta kuvasta. Ei terävöitetty, ei uudelleenrajattu, ei mitään. Suoraan kamerasta. Kuten ehkä huomata saattaa, ei kuvassa ole oikein mitään ihmeellistä - latteat sävyt, hieman kummallinen rajaus ja epäterävät viivat, värien puutteesta puhumattakaan.


2) Ensimmäisenä rajaan kuvan uudelleen, pienennän kokoon 600 x 400 px ja terävöitän sen. Tämän kuvan kanssa käytin sekä toimintoa sharpen että smart sharpen (filter > sharpen) jotta ero alkuperäiseen kuvaan olisi selkeää selkeämpi, normaalisti tyydyn pelkkään sharpeniin.


3) Seuraava askel kohti hitusen parempaa kuvaa on omalla kohdallani curves-toiminnolla leikittely ja kontrastin säätö. Tykkään kuvista joissa on selkeä kontrasti varjojen ja valojen välillä, harmi kun idioottina keksin käyttää esimerkkinä kuvaa jossa ei kontrastit hirveän hyvin loista olemassaolollaan... No, ero alkuperäiseen on kuitenkin huomattava.


4) Seuraavaksi säädän värejä, veivaan sävyjä enemmän omaa silmää miellyttäviksi ja ylikäytän vibrancea. Saturationia harvemmin säädän, vibrance elävöittää värejä luonnollisemmassa suhteessa. Tässä käytin siis vain vibrancea ja color balancen avulla tein kuvasta lämpimämmän sävyisen kanin osalta, taustan tummimpiin kohtiin lisäsin kylmyyttä.


5) Lopuksi säätelyä vähän sieltä täältä ja näin on kuva valmis. Loppusäätöihin käytin tän kuvan kanssa mm. curvesia, vibrancea, kontrastia, iskimpä vielä yhden oranssin filtterinkin kirsikkana kakun, tai siis kuvan päälle. Tuloksena harvinaisen rumasti ja paljon kohinaa korostava räpsäys mutta onhan se nyt parempi kuin suoraan kamerasta otettu kuva, vaikka itse toki sanonkin.

Siinäpä se! Kuvien muokkaus sujuu yleensä hyvinkin nopeasti yhden kuvan valmiiksi saamisen jälkeen, senkun heittää samat säädöt muihinkin kuviin ja tekee niille pientä hienosäätöä mikäli asetukset ei mene ihan yksiin.

Haluaako joku vielä tämän taidonnäytteen (köh sarkasmi köh) jälkeen nähdä jotain valokuvaukseen/kuvanmuokkaukseen liittyviä postauksia täällä blogissa vai mitkä on fiilikset? Ajattelin ainakin jonkinlaista vinkkipostausta näpertää siitä miten saa kaneista omasta mielestäni mahdollisimman kivoja kuvia, huutakaa hep jos löytyy sellaiselle tarvetta!

sunnuntai 5. tammikuuta 2014

Vuosi 2013


Hyvää uutta vuotta 2014 kaikille! Blogi on pitänyt reilun viikon postaustaukoa, olen itse keskittynyt vain viettämään rentoa lomaa joka valitettavasti vetää nyt jo viimeisiään, tiistaina koittaa taas paluu arkeen. Mutta, mitä muut edellä niin sitä me melkein viikko perässä - on aika kaivella pölyttyneet muistot aivojen sumentuneilta alueilta ja muistella menneitä! Kuvapainotteista menneiden kertaamista on luvassa koska tiedän, että suurin osa skippaa mun höpinät kumminkin. Ei sillä että siinä mitään edes menettäisi, tyhjänpäiväistä löpinää yhtä kaikki.


Vuosi 2013 alkoi meidän taloudessa kanittomana. Entiset puput nukkui pois vuoden 2012 loppupuolella, ja tarve saada talon ristihuulikanta uuteen nousuun oli kova. Harkitsin jo hetken uusien kääpiöluppien kotiuttamista mutta päätinkin, että tällä kertaa haluan jotain ihan muuta. Selailin netissä kasvattajia ja kelailin eri kanirotuja päässäni, lopulta päätin että ainakin toinen uusista perheenjäsenistä olisi keltamusta japsi hollantilainen, koska olin sellaisesta aina uneksinut. Kasvattaja löytyi ja alkoi kova sähköpostirumba. Väritoiveenani oli keltamusta japanilainen ja luonnonsininen, joista sopiva japsi tyttö löytyikin helposti - oli ihan uskomatonta saada nähdä kuvia pikku Innasta, jolla oli säälittävän pienet korvat ja ampiaista muistuttava japanilaiskuvio. Uroksen valinta pitkittyi, kun kasvattajalle syntyneeseen luonnonsiniseen poikueeseen syntyi vain yksi uros, jonka hyvän kuvion vuoksi kasvattaja piti itsellään. En tiedä oliko kyseessä kohtalo vai pirun hyvä tuuri, kun minulle ehdotettiin urokseksi värivirheellistä pientä nakkivauvaa, joka oli väriltään Suomessa ainoa laatuaan - valinta oli helppo. Meillä saattaisi olla hieman erilainen Jali nyt ruokakipolla norkoamassa jos siihen luonnonsiniseen poikueeseen olisikin syntynyt monta urosta tai yksi huonokuvioinen uros.


Toukokuussa vauvat muuttivat vihdoin kotiin. Heti ensimmäisenä iltana kakarat osoittivat olevansa erittäin rohkeita ja uteliaita tapauksia - kumpikaan ei arkaillut silityksiä ja uusiin paikkoihin tutustuttiin innokkaasti. Heti viikko kotiutumisen jälkeen Inna pääsi osallistumaan Salossa lemmikkinäyttelyihin, joissa se meni ja voitti koko pas- anteeksi, kisan. Ei ole kuin kasvattajaa kiittäminen hyvämassaisesta ja -luonteisesta lapsosesta. Kesä sujui meidän perheen osin pupujen kanssa pihalla rallitellessa ja kaneilla koko naapuruston hurmatessa.


Kesän taittuessa syksyä kohti päästiin taas kiertelemään näyttelyissä. Syksyllä Jali myös pääsi eroon palleistaan/kulkusistaan/pusseistaan/palleroisistaan ja muutaman viikon päästä ne muuttivat Innan kanssa sopuisasti yhteen asustelemaan. Syksyllä tutustuin myös moneen kani-ihmiseen, on ihanaa kun tietää että näyttelyissä on aina samanhenkistä seuraa odottamassa. Osan näitten ihmisten kanssa on myös helmikuussa edessä reissu Ruotsin LU'hun, en millään malta odottaa! Iso lössi hulluja kani-ihmisiä matkustamassa yhdessä - eihän siitä voi seurata kuin hyvää (tai huonoa, riippunee näkökulmasta).


Loppusyksystä pääsin itse ensimmäistä kertaa lemmikkimessujen sykkeeseen ja käytiin myös Jalin ja Innan kanssa pyörähtämässä parissa LeKan järjestämässä puputapahtumassa - aikaisemmin syksyllä pupumiitissä Turun kupittaan puistossa ja myöhemmin Faunattaressa järjestetyssä pupupäivässä. Vuoden loppuviikot sujuivat rennosti kotosalla, nyt kerätään voimia vuoden 2014 tulevia koitoksia varten. Ensimmäisenä on tiedossa SKY:n järjestämät näyttelyt Röykässä 25.1. - siellä siis nähdään!