maanantai 12. lokakuuta 2015

200 lukijaa!

Heh, kuinka ollakaan 200 lukijan raja rikkoutui taas kun blogi oli pidemmällä hiljaiselolla :D 

Ajattelin käyttää tämän tilaisuuden hyväksi ja mainostaa meidän pupujen fb-sivua! Sitä olen päivitellyt aika ahkerasti, tuntuu että kaikki kisapostaukset sun muut menot ja meiningit istuu siihen formaattiin paljon paremmin kuin blogiin. Alkakaahan siis kaikki 200 seurata sielläkin! 


Saa nähdä tuleeko tästä blogista enää koskaan mitään (toivotaan että tulis totta kai!), mutta tosiaan, jos yhtään tämän huushollin kanikatraan meno kiinnostaa niin faceen tienne vie. Näihin tunnelmiin, kiitos kaikille lukijoille mukana pysymisestä!

sunnuntai 2. elokuuta 2015

Kultajuhlat

Puuh, nyt saa hengähtää vihdoinkin kun SM-kisat on kisailtu! Tammikuusta asti suunniteltiin, ja takana on monien tuntien (ja valitettavasti eurojen) järjestelyä mutta oli sen arvoista, kilpailut onnistuivat kutakuinkin hyvin, vaikka aikataulut reilusti paukkuivatkin. Kiitos vielä kaikille kisailijoille meikäläisen puolesta!


Viikonlopun jättiyllätys tuli kyllä lauantaina korkeushypyssä, kun Jedi, siis tuo pieni tirpana, otti ja voitti koko luokan, tehden vieläpä uuden Suomen ennätyksen! Iso kiitos kuuluu tottakai Anskulle, joka hypytti tuttuun tapaan Jediä, eli vielä kerran kiitos! Ihan hullua, ei ollut kyllä odotukset likimainkaan voitossa, saatika edes sijoitustasolla. Siinä vaiheessa kun jäbä hyppäsi 70 senttiä kolmannella yrityksellä olin jo varma että enempää ei päästä, mutta vielä se jaksoi parantaa 25 sentillä eli hyppäsi lopulta huimat 95cm! Oli kyllä tunnelma vähän utuista siinä vaiheessa.

Onnea pieni rääpäle aka Banarama's Arnos Grove!

 Jedi kisaili myös molempina päivinä väliluokissa vaikeaa, lauantaina mutkaa ja sunnuntaina suoraa. Lauantaina se hyppi toisen kierroksen yhdellä virheellä, suoran se suoritti nenä maassa muistaakseni kuudella... No, ei voi todellakaan valittaa!





Asiasta puheenollen...
Otin käyttöön kasvattajanimen! Ajattelin asiaa jo muksuja nimetessä, mutta ei ollut vielä sopivaa nimeä silloin. Nyt kesän alussa päätin että tämän kesän aikana se keksitään. Haluan että omat kasvattini erottuvat selkeästi muista, vaikkei niitä nyt ole kuin vasta poikueellinen. Kasvattajanimi on kuitenkin se tavaramerkki, joka leimaa kasvatit näkyvästi. Myös tulevaisuutta ajatellen on mukavaa, että nimi on ollut käytössä jo "alusta" asti: tulevaisuuden muksujenmuksujenmuksujen sukutauluista näkee heti, kenen kasvatteja hieman kauempaa suvusta löytyy. Arvostan ajatusta siitä, että kasvatit itsessään puhuisivat puolestaan, ei niiden nimi, mutta let's face it, kasvattajanimi tekee tunnistuksesta siltikin asteen helpompaa.

Nimestä itsestään ei ole paljoa sanottavaa. Suurena ysärifanini Bananarama on ollut yksi soittolistojen vakkari, ja tykkään nimen rytmistä sekä pehmeyden ja kovuuden kombosta. Se on kuitenkin hitusen liian pitkä sellaisenaan, joten otin yhden na-tavun pois. Tarkoittaako nimi mitään? Ei. Onko sen tarkoituskaan? Ei. Se on juuri sopivan älytön allekirjoittaneen ajatusmaailmaa kuvaamaan.

Blogin kirjoittelu on jäänyt aikalailla olemattomaksi sm-hommien takia, josko nyt saisi luonnoksissa pyörivät postaukset julkisiksi pikkuhiljaa. Inna voi hyvin jalkansa kera, mutta eipä terveysongelmat meidän pupuilla siihen loppuneet... No, siitä lisää sitten myöhemmin!

Postauksen kuvat © Karkki/Katti, video © meikä

keskiviikko 1. heinäkuuta 2015

Särkisalo 27.6. ja Nokia 28.6.

Joskus huvittaa kirjoitella näitä kisapostauksia kun ei itse allekirjoittaneena ole edes päässyt kisapaikalle konkreettisesti. No, onneksi on reipasta porukkaa (okei, no, pääasiassa Anniina :D) auttamassa jotta Jedi pääsee harrastamaan. Viikonloppuna Jedillä olikin paljon hommaa, sillä lauantaina se pomppi Särkisalossa keskivaikeaa mutkaa ja sunnuntaina Nokialla sekä keskivaikeaa mutkaa että vaikeaa suoraa. Kiitos Anskulle Jedin kuskaamisesta ympäri Suomen ja hypyttämisestä!

Särkisalossa oli kuulemman ollut hienot puitteet kisoille, harmittaa kun en itse päässyt paikalle edes maisemia ihastelemaan! Onneksi sentään sain iloisia uutisia kesken työpäivän kun Anniina laittoi viestiä, että Jedi meni ja voitti keskivaikean mutkan ainoalla puhtaalla radalla! Kyllä piristi vauhdikasta duunipäivää kummasti :) En tiedä oliko asialla jotain tekemistä hyvin menneiden kisojen kanssa, mutta hypitin Jediä kotona hitusen perjantai-illalla, ajatellen edellisen postauksen lauantai-sunnuntai -teoriaa. Ehkä se oli siis ihan hyvästä!

Särkisalon kuvat © Karkki

Sunnuntaina Jedi suuntasi taas Anniinan kanssa kisaamaan samalla kun meikä talsi sorvin ääreen. Nokialla oli siis Jedille kaksi luokkaa, joista ekana hypittiin keskivaikea mutka. Tällä kertaa en saanut niin iloisia uutisia heti alkuun, kuulemman Jedi oli hyppinyt ensimmäisen kierroksen jotenkin oudosti. Hakkasin jo päätä seinään että menin sitten väsyttämään pikkumiehen kun hypytin sitä hieman perjantainakin, no, kaikesta oppii kaiketi. Kohta tuli viestiä että toisen kierroksen Jedi oli mennyt kahdella virheellä, missä vaiheessa syttyi pienen pieni toivon kipinä siitä, että ehkä sen voimat riittää vielä vaikeaankin.

Toisena luokkana Jedi hyppi siis vaikean suoran, ensimmäistä kertaa elämässään! Pitkästä aikaa veljekset Jedi & Alvin kisailivat samassa luokassa, viimeksi ne hyppivät samanaikaisesti Mäntyharjulla keskivaikeaa mutkaa. Ensimmäiseltä kierrokselta Jedi keräsi lahjakkaasti virheitä, mutta toiselle se tsemppasi ja hyppi puhtaan radan sijoittuen toiseksi! Huhhuh, ei se sitten vissiin niin rättiväsynyt ollutkaan. Tulipahan todettua että rahkeet riittää meillä myös vaikean kokoisiin esteisiin, saa nähdä pysyykö tatsi päällä vastaisuudessakin. Kiitokset Sirulle ja Anskulle hypytyksestä Nokialla!

Nokian kuvat © Iida A., Ida R. ja Vera L.

Ei siis huono viikonloppu takana ollenkaan, ensi viikonloppuna pääsenkin itsekin jo kisailemaan sunnuntaina Turkuun :) Jedillä on sielläkin kaksi luokkaa, toivon mukaan se jaksaa vetää kaksi raskasta viikonloppua näin peräjälkeen. Innan (ex-)varpaasta muuten tulossa vielä lisää kuulumisia, leikkaus sujui siis oikein mallikkaasti :)

keskiviikko 24. kesäkuuta 2015

Kesäkuun kisat ja varvashuolia

Jaha, vai niin. Niin sitä taas aloitellaan anteeksipyynnöllä ja häpeällä postaus. No, sama se. Anteeksi blogihiljaisuus (taas) ja nyt aiheeseen.

Aloitetaan ripeillä kisakuulumisilla, siirrytään sitten pikapikaa aivan toiseen aiheeseen. Lähes kuukausi sitten kisailtiin Ypäjällä, jossa pidettiin siis sekä lauantaina että sunnuntaina kisat Finnderbyn yhteydessä. Hevosia itse en ehtinyt katselemaan, mutta mitä tuosta, ehkä ens vuonna sitten. Jedi kisasi keskivaikeaa mutkaa lauantaina ja vastaavaa suoraa sunnuntaina. Lauantai ei mennyt mitenkään erityisen loistokkaasti, hajut vei voiton, sentään toinen kierros päästiin jo kahdella virheellä maaliin, ei siis huono sekään. Sunnuntaina Jedillä olikin jo tatsi päällä suoralla, ja se suoritti ensimmäisen kierroksen kahdella virheellä ja toisen täysin virheettä! Tämä riittikin hienosti kolmanteen sijaan, ja Jedi sai vihdoin värisuoran täyteen ruusukeseinälle :D Tulin myös siihen tulokseen että Jediltä saa aina parhaat suoritukset sunnuntaisin silloin kun se on jo lauantaina kisannut, täytynee alkaa hypyttämään sitä siis jo perjantaisin jotta homma olisi jo lauantaina hanskassa. Ellei sitten pikkumiehen voimat jo hiivu sunnuntaihin mennessä... No, tätä pitää hioa vielä!

Ypäjän kuvat © MaiSu & Ansku, Pälkäneen kuvat © MaiSu



Viikko Ypäjän jälkeen Jedi lähti lauantaina Anniinan matkaan Puotinharjuun kisailemaan keskivaikeaa mutkaa. Ei tullut klassausta sieltäkään, ekan kierroksen se meni kuudella virheellä ja arvosteluluokan ollessa C ei se enää päässyt toiselle kierrokselle yrittämään uudelleen. Mutta ehkä se oli taas se lauantaikankeus... Sunnuntaina pääsin sitten jo itsekin taas kisailemaan Pälkäneelle. Ja kuinka ollakaan, sunnuntain ollessa kyseessä Jedi tykitteli molemmat kierroksen keskivaikeassa suorassa puhtaasti maaliin. Pikkumies sijoittui neljänneksi ja kappas, klassautui siis suoralta radalta vaikeaan! Oi voi, pienestä rääpäleestä on kasvanut jo pieni estehirmu. Tai no, katsotaan miten se lähtee vaikeaa hyppäämään, mutta sinne ollaan kuitenkin jo päästy ja se ylittää itsessäänkin jo ihan kaikki odotukset. Mikäli Jedi saa klassauksen jokaisesta vaikeasta suorasta tästä eteenpäin voisi se klassautua jo eliittiin sm-kisaviikonloppuna... Ihan  älytöntä! Todennäköisyys tälle on kuitenkin aika olematon, mutta silti, oho.

Tässä välissä sellainen maininta että pieni piskuinen fiesta jäi omalta osaltani eläkkeelle ja ostin itselleni uuden maantiekiiturin. Vanhassa tutussa foortissa pysytään, nykyään vaan 'hitusen' isommalla meiningillä, fiestaan verrattuna jättiläismäinen farkku mondeo toimii nimittäin nykyään meikäläisen karjankuljetusautona! Onneksi rakkaasti punaisesta paholaisesta ei kokonaan päästä eroon meidän perheessä, se nimittäin siirtyy pikkusiskon käyttöön kun tämä saa autokortin kesän lopulla.




No mutta, sitten seuraavaan aiheeseen. Innan varpaaseen nimittäin. Taas kerran. Viime syksynä murtui vasemman takajalan sisin varvas, tällä kertaa oikean vastaava. Miten, you may ask. Ei hajuakaan! Häkissä hiekkapohja ja vanerinen pesämökki, joitten ei pitäis millään ilveellä olla turvallisuusriski. Ei voi kun päätellä Innan leikkineen seinäkiipeilijää häkin verkkoa apuna käyttäen. Ypäjä-viikonloppuna huomattiin murtunut varvas kun Inna ei varannut painoa jalalle, maanantaina suunnattiin lekurille jossa röntgenkuvien jälkeen todettiin että jalka pakettiin ja kahden viikon päästä kontrolli. Tämän viikon maanantaina käytiin sitten kontrollissa, eikä röntgenkuvissa näkynytkään odotettu terve, luutunut varvas, vaan huonosti kiinnittynyt murtuma ja irtopaloja. Koska irtopalojen takia varpaasta ei koskaan tulisi kivutonta, on meillä huomenna edessä leikkaus, jossa tämä varvas siis tullaan amputoimaan. Innan elämää yhden varpaan puuttuminen ei tule haittaamaan, enemmän se on meikäläinen joka hermoilee leikkauksen suhteen. Onneksi on Turun seudun osaavin kanieläinlääkäri asialla!

Palaillaan pikapuoliin kun meidän joukko on yhtä varvasta köyhempi!

maanantai 8. kesäkuuta 2015

Turku 16.5. & Mäntyharju 17.5.

Kolmisen viikkoa sitten lauantaina kisaltiin Turussa kera lähes koko kanipoppoon, ainoastaan Jali jäi kotiin ruikuttamaan. Innan ja Naatin ilmoitin kokeilumielessä helppoon suoraan, noilta kahdelta en odottanut mitään, ehkä ihan hyvä, Naatti ei nimittäin suostunut hyppäämään yhtäkään estettä :D Yritys on tärkein, kaiketi. Inna pääsi maaliin asti, muttei kovin huikein tuloksin, virheitä kertyi paremmalta kierrokselta 5. Inna on sentään saanut jotain kipinää takamuksensa alle, itsellenikin tärkeintä on kannustaa sitä etenemään hienoa tahtia, ei ne virheet ole niin tärkeitä, niitä ehtii hioa sitten joskus. Ihan on eri meininki kuin muutamat kisat taaksepäin, Innaa ei meinannut saada liikkeelle työntämälläkään.

Jedillä meni Turussa kirjaimellisesti pupu pöksyyn, kisapaikan hälinä ja hulina oli pikkumiehelle selkeästi hieman yli hilseen. Keskivaikealta suoralta se suoriutui viidellä virheellä, mutkalta kuudella... No, yhdet kisat sinne tänne, varsinkin kun tälle lanailulle oli selkeä syynsä. Vaikka kanit ei hyppineetkään erityisen hienosti, aloitin itse tuomarikoulutuksen eli jotain kotiin päin sentään! Sain heti aamusta rakentaa helpon suoran radan ja päivän aikana otin myös aikaa, laskin tuloksia ja korjailin puomeja, ihan kuten itse olin alunalkujaan suunnitellutkin.

Turun kuvat © meitsi, Emma T., MaiSu





Seuraavana päivänä suunnattiinkin sitten hieman kauemmas kisailemaan, lähdettiin nimittäin Anniinan kanssa aamuviideltä kohti Mäntyharjua. Napattiin Mäntsälästä Karkki kyytiin ja melkein heti perille päästyä olikin jo aika käydä heittämässä Jedi ja Inna pettiin, itse suuntasin ottamaan aikaa vaikeaan suoraan. Mukana itselläni oli siis vain team äiti ja poika, molemmat petissä ja hyppimässä. Koska kisat olivat mukavan pienet, kului päivä nopeaan tahtiin. Hypytin ensimmäistä kertaa Jedin kokonaan itse keskivaikealla mutkalla ja oli ihan positiivinen yllätys kun poitsu tsemppasi toiselle kierrokselle ja hyppi puhtaasti sijoittuen toiseksi! Ehkä mun hypytystaitoja ei sittenkään ole täysin tuomittu :D Inna sentään hyppi Anniinan matkassa helppoa mutkaa, tuli kaikinpuolin helpommaksi kun harjoittelin itse tuomarointia ja pienen osallistujamäärän takia oma harjoitteluni olisi jäänyt kovin vaajavaiseksi jos olisin samalla vielä juossut kania hypyttämässä. No, Inna päätti sitten selkeästi yllättää isommin kuin poikansa ja hyppi radan yhdellä virheellä saaden ihka ensimmäisen klassauksensa!! Luulin että tää oli sellainen ikuisuustavoite mutta eeeeei, Inna pudotti toisella kierroksella ainoastaan japsin eli suht turha virhekin vielä. Heh, kyllä noi välillä osaa :D

Pettipuolella ei mennyt sen huonommin! Inna sai 93,5p ja Jedi veti pisteet kotiin saaden 95,5p ja ollen PPK3! Ei oo kovin tiuhaan meillä tapana vierailla PPK-pöydällä, oli siis tämäkin erittäin positiivinen yllätys :)

Mäntyharjun kuvat ©  Karkki

 

Seuraavaksi tulossa viime viikonlopun Ypäjä-reissun kuulumiset, jäänyt tämäkin postaus nimittäin pariksi viikoksi näköjään luonnoksiin pyörimään :D Pahoittelut postaustahdin olemattomuudesta!

keskiviikko 13. toukokuuta 2015

Palojoen pomput 10.5.2015


Vihdoinkin kisapostausta tältä keväältä, kun nyt vaan jaksais ryhdistäytyä tästä eteenpäin postausten kanssa muutenkin. Luonnos-kansio on täyttynyt pikkuhiljaa keskeneräisistä pakinoista ja turinoista ihan vuoden alusta saakka, mikä siinä sitten on ettei meinaa saada mitään viimeisteltyä, ei parane tietää. No, jos nyt kuitenkin tällä kertaa saisi tämän tekstin julkiseksi asti!

Sunnuntaina suunnattiin täyden auton kera kohti Palojokea. Auto olikin lähes lattiasta kattoon piukkaan ahdettu, kun kyydissä oli kuskin lisäksi kolme matkustajaa sekä omien muistelmieni mukaan 15 boksia. No, hyvin mahduttiin! Mukaan itseltäni lähti holskit sekä Jedi, holskit ilmosin huvin ja urheilun vuoksi helppoon suoraan ja Jedin keskivaikeaan suoraan sekä testailemaan korkeushyppytaitoja. Päivä aloitettiin helpolla luokalla, jossa itse hypytin molempien holskien ekat kierrokset, tokalla kierroksella annoin ohjat taas Anniinalle jolla on parempi taito potkia jäniksiä persuksille oikeassa tahdissa, näin siis kuvainnollisesti, arvon kauhistelijat. Jali pääsi molemmilla kierroksilla sentään maaliin saakka (*tapu tapu tapu*) mutta virheitä kertyi lahjakkaasti parhaimmillaankin muistaakseni 5 taikka 6. Inna taiteili sentään ihan reippaasti 4 virheen radan, ihan hyvin ottaen huomioon että viimeksi hypyttäessä Inna painoi jarrun pohjaan jo ekalla esteellä. Se on vähän semmonen fiilishyppijä, eikä parhaassakaan vireessä erityisen menestyksekäs :D

Onnistumisen taso level Jali

Jedin kohtalon ennustin hieman alavireiseksi keskivaikean radan nähtyäni, oli pari pitkää estettä sekä yhdistelmää joiden ylittämiseen en ajatellut pikkujäbän rahkeiden riittävän. Korkeat esteet harvemmin on koituneet meillä ongelmaksi, kompastuskiviä on olleet nimenomaan pitemmät esteet. Kotona reenaillessa Jedi ei ole kertaakaan ylittänyt maksimipituista estettä puhtaasti, puhumattakaan kisoista. Potentiaalia sillä on kyllä, kyseessä taitaa olla enemmän itsevarmuuden ja kokemuksen puute. No, ekalla kierroksella kävi juuri kuten ajattelin, pitkillä esteillä puomit kolisi ja Jedillä tuntui olevan (vaihteeksi) hieman ongelmaa keskittymisen kanssa, korjauksista saatiin siispä yksi virhepiste lisää. Tokalla kierroksella homma lähtikin sitten sujumaan paljon paremmin. Ensimmäiset neljä estettä sujui kuin rasvattu, kunnes juuri ennen japsia lämmittelyradalla ollut kani pudotti puomeja kolisten ja Jediltä meni tottakai pasmat sekaisin :D Japsista putosi sitten etupuomi, tyhmä huolimattomuusvirhe. Äkkiäkös pikkumies kuitenkin kokosi itsensä ja hyppeli maaliin puhtaasti, ylittäen jopa vitosesteen (!!!) komealla loikalla. Hyvä ajoitus Jedillä ymmärtää pitkien esteiden filosofia. Klassaus saatiin, kaksi klassausta vielä niin ollaan jo vaikealla suoralla, hui.


Päivän päätteeksi hypittiin korkeutta, Jedi aloitti ihan alusta eli 40 sentistä, minkään sortin odotuksia ei ollut, saatiinpahan testailla vesiä vähän tämänkin lajin suhteen. Poitsu yllätti taasen hyppien monta kierrosta ekalla yli, lopulliseksi tulokseksi saatiin huimat 70 senttiä! Hienosti jaksoi pieni jänis edustaa siis koko pitkän päivän, on se hauska otus. Päästiin samoihin korkeuksiin kuin velipoika Alvin, eli molemmista veljeksistä voi ihan luvalla olla ylpeitä!

Kiitos hoviohjaaja Anniinalle sekä muulle matkaseurueelle! Lauantaina kisaillaankin sitten Turussa, sunnuntaina Mäntyharjulla (-ssa? Nää on ihan mahdottomia :D). Turkuun otan melkein koko jengin messiin hyppimään, Mäntyharjuun mukaan lähtee team äiti & poika eli Inna hyppii helpossa mutkassa ja Jedi kv:ssa.

sunnuntai 5. huhtikuuta 2015

Pitkäperjantain estereenit

Eilen suunnattiin kerrankin koko kaninelikon kera reissuun, huristeltiin nimittäin Anniinan kanssa aamupäivällä Piikkiöön jossa miittailtiin Maijan, Sagan ja Karoliinan kanssa. Tarkoitus oli viettää rento ja mukava päivä kaneja reenaillessa ja niinhän sitten tehtiinkin. Oli kyllä hirmu kivaa vaikka lopuksi päälle sattunut sade antoi sopivasti potkua kotiinlähdölle.



Lopulta hyppimään omista kaneista pääsivät ainoastaan Jedi ja Naatti(!!!), joista viimeisimpänä mainittu yllätti kyllä ihan täysin, mamma hyppeli helppoa suoraa melkein itsenäisesti radalla edeten. Joku vipu sillä on päässä naksahtanut, tosin ihan oikeaan suuntaan. Katsotaan josko jaksaisin ottaa sen joskus ihan kisoihinkin kokeilemaan onneaan. Jedi meni keskivaikean suoran pari kertaa läpi, mutta kevät ja muitten kanien suloiset tuoksut vei sen verran sen huomiota että sitä oli turha sen enempää kiusata esteiden kanssa. Velipoika Alvin sitavastoin tykitteli eliittikokoisiakin esteitä menemään, sillä on ihan eri tatsi hommassa kuin Jedsterillä.



Inna ja Jali sai tällä kertaa tyytyä ihan vaan hihnan päässä jaloitteluun, ne saa sit tehdä enemmän tuttavuutta esteiden kanssa kotosalla. En tiiä oliko Jalilla jossain muodossa kevättä rinnassa, mutta se harrasti iloloikkimista ulkoillessaan ihan antaumuksella, ei se oo ikinä ennen jaksanut valjaat päällä lähteä irroittelemaan. Hyvä tosin vaan että herra pullamössökin jaksaa vielä oikoa koipiaan.

Kiitoksii nii pal hyväst seurast kaikil! Pitää kyllä ehdottomasti päästä treenailemaan uudemmankin kerran, ei mitään valittamista!

Kuvista iso kiitos Maijalle ja Sagalle!

maanantai 16. maaliskuuta 2015

Palojoen epäviralliset 15.3.2015


Eilen vietettiin ihanan aurinkoista kevätpäivää Palojoella epävirallisissa estekisoissa. Nyt onkin sitten allekirjoittaneen ekat epäviralliset korkattu, eikä löydy valittamista, miksei joskus uudestaankin! Luokkina olivat aloittelijat suora (johon ilmoitin estehirmut Innan ja Jalin), sekä helppo ja kv mutka, joissa molemmissa Jedi pääsi kisailemaan.


Holskit oli molemmat selkeesti imeneet hieman virtaa kevätauringosta, Jalikin rymisteli ennen suoritustaan valjaissa ympäri nurtsia sarvikuonomaisin elkein etsien suuhunpantavaa lumen alta paljastuneesta nurmikosta. Lopullisena tuloksena Jali suoritti radan yhdellä virheellä, Inna vetäisi tokan kierroksen puhtaasti ja sijoittui neljänneksi! Ehkä Innakin pääsee keväämmällä kisailemaan virallisiin helppoa, jos vaikka saataisiin se yksi klassaus niin mamma pääsisi hyvin ansaitulle eläkkeelle ;)


Helpossa Jedi jaksoi reippailla lopulliseksi tulokseksi yhden virheen radan, ja pääsi viidennelle sijalle. Jedi nappasi kotiin vielä toisenkin ruusukkeen ollessaan tuomarin suosikki hyvän hyppytyylin ansiosta. Pieni poika teki kv-debyyttinsä keskivaikealla mutkalla, ja se oli ihan iskussa verkassa, iloloikka lensi esteiden välissä ja esteetkin ylitettiin hienolla ponnulla ja vauhdilla. No, vauhti ja into hiipui sitten ihan radalla pikkuisen, mutta hyvin jäbä jaksoi tsempata ja pysyä skarppina pitkästä ja raskaasta päivästä huolimatta. Tuloksena neljä virhettä, paremmin kuin odotettiin eli oikeen hjuva Jedster!


Seuraavan kerran nähdään todennäköisesti expossa sunnuntaina, vaikkakin Jedi pääsee reissaamaan jo lauantaina Anniinan kyydityksellä. Tulossa myös pikaiset myöhäiset kuulumiset tammikuun Mäntsälän reissulta sekä parin viikon takaa Klaukkalasta!