Palojoen pomput 10.5.2015

Vihdoinkin kisapostausta tältä keväältä, kun nyt vaan jaksais ryhdistäytyä tästä eteenpäin postausten kanssa muutenkin. Luonnos-kansio on täyttynyt pikkuhiljaa keskeneräisistä pakinoista ja turinoista ihan vuoden alusta saakka, mikä siinä sitten on ettei meinaa saada mitään viimeisteltyä, ei parane tietää. No, jos nyt kuitenkin tällä kertaa saisi tämän tekstin julkiseksi asti!

Sunnuntaina suunnattiin täyden auton kera kohti Palojokea. Auto olikin lähes lattiasta kattoon piukkaan ahdettu, kun kyydissä oli kuskin lisäksi kolme matkustajaa sekä omien muistelmieni mukaan 15 boksia. No, hyvin mahduttiin! Mukaan itseltäni lähti holskit sekä Jedi, holskit ilmosin huvin ja urheilun vuoksi helppoon suoraan ja Jedin keskivaikeaan suoraan sekä testailemaan korkeushyppytaitoja. Päivä aloitettiin helpolla luokalla, jossa itse hypytin molempien holskien ekat kierrokset, tokalla kierroksella annoin ohjat taas Anniinalle jolla on parempi taito potkia jäniksiä persuksille oikeassa tahdissa, näin siis kuvainnollisesti, arvon kauhistelijat. Jali pääsi molemmilla kierroksilla sentään maaliin saakka (*tapu tapu tapu*) mutta virheitä kertyi lahjakkaasti parhaimmillaankin muistaakseni 5 taikka 6. Inna taiteili sentään ihan reippaasti 4 virheen radan, ihan hyvin ottaen huomioon että viimeksi hypyttäessä Inna painoi jarrun pohjaan jo ekalla esteellä. Se on vähän semmonen fiilishyppijä, eikä parhaassakaan vireessä erityisen menestyksekäs :D

Onnistumisen taso level Jali

Jedin kohtalon ennustin hieman alavireiseksi keskivaikean radan nähtyäni, oli pari pitkää estettä sekä yhdistelmää joiden ylittämiseen en ajatellut pikkujäbän rahkeiden riittävän. Korkeat esteet harvemmin on koituneet meillä ongelmaksi, kompastuskiviä on olleet nimenomaan pitemmät esteet. Kotona reenaillessa Jedi ei ole kertaakaan ylittänyt maksimipituista estettä puhtaasti, puhumattakaan kisoista. Potentiaalia sillä on kyllä, kyseessä taitaa olla enemmän itsevarmuuden ja kokemuksen puute. No, ekalla kierroksella kävi juuri kuten ajattelin, pitkillä esteillä puomit kolisi ja Jedillä tuntui olevan (vaihteeksi) hieman ongelmaa keskittymisen kanssa, korjauksista saatiin siispä yksi virhepiste lisää. Tokalla kierroksella homma lähtikin sitten sujumaan paljon paremmin. Ensimmäiset neljä estettä sujui kuin rasvattu, kunnes juuri ennen japsia lämmittelyradalla ollut kani pudotti puomeja kolisten ja Jediltä meni tottakai pasmat sekaisin :D Japsista putosi sitten etupuomi, tyhmä huolimattomuusvirhe. Äkkiäkös pikkumies kuitenkin kokosi itsensä ja hyppeli maaliin puhtaasti, ylittäen jopa vitosesteen (!!!) komealla loikalla. Hyvä ajoitus Jedillä ymmärtää pitkien esteiden filosofia. Klassaus saatiin, kaksi klassausta vielä niin ollaan jo vaikealla suoralla, hui.

Päivän päätteeksi hypittiin korkeutta, Jedi aloitti ihan alusta eli 40 sentistä, minkään sortin odotuksia ei ollut, saatiinpahan testailla vesiä vähän tämänkin lajin suhteen. Poitsu yllätti taasen hyppien monta kierrosta ekalla yli, lopulliseksi tulokseksi saatiin huimat 70 senttiä! Hienosti jaksoi pieni jänis edustaa siis koko pitkän päivän, on se hauska otus. Päästiin samoihin korkeuksiin kuin velipoika Alvin, eli molemmista veljeksistä voi ihan luvalla olla ylpeitä!

Kiitos hoviohjaaja Anniinalle sekä muulle matkaseurueelle! Lauantaina kisaillaankin sitten Turussa, sunnuntaina Mäntyharjulla (-ssa? Nää on ihan mahdottomia :D). Turkuun otan melkein koko jengin messiin hyppimään, Mäntyharjuun mukaan lähtee team äiti & poika eli Inna hyppii helpossa mutkassa ja Jedi kv:ssa.

Pitkäperjantain estereenit

Eilen suunnattiin kerrankin koko kaninelikon kera reissuun, huristeltiin nimittäin Anniinan kanssa aamupäivällä Piikkiöön jossa miittailtiin Maijan, Sagan ja Karoliinan kanssa. Tarkoitus oli viettää rento ja mukava päivä kaneja reenaillessa ja niinhän sitten tehtiinkin. Oli kyllä hirmu kivaa vaikka lopuksi päälle sattunut sade antoi sopivasti potkua kotiinlähdölle.

Lopulta hyppimään omista kaneista pääsivät ainoastaan Jedi ja Naatti(!!!), joista viimeisimpänä mainittu yllätti kyllä ihan täysin, mamma hyppeli helppoa suoraa melkein itsenäisesti radalla edeten. Joku vipu sillä on päässä naksahtanut, tosin ihan oikeaan suuntaan. Katsotaan josko jaksaisin ottaa sen joskus ihan kisoihinkin kokeilemaan onneaan. Jedi meni keskivaikean suoran pari kertaa läpi, mutta kevät ja muitten kanien suloiset tuoksut vei sen verran sen huomiota että sitä oli turha sen enempää kiusata esteiden kanssa. Velipoika Alvin sitavastoin tykitteli eliittikokoisiakin esteitä menemään, sillä on ihan eri tatsi hommassa kuin Jedsterillä.

Inna ja Jali sai tällä kertaa tyytyä ihan vaan hihnan päässä jaloitteluun, ne saa sit tehdä enemmän tuttavuutta esteiden kanssa kotosalla. En tiiä oliko Jalilla jossain muodossa kevättä rinnassa, mutta se harrasti iloloikkimista ulkoillessaan ihan antaumuksella, ei se oo ikinä ennen jaksanut valjaat päällä lähteä irroittelemaan. Hyvä tosin vaan että herra pullamössökin jaksaa vielä oikoa koipiaan.

Kiitoksii nii pal hyväst seurast kaikil! Pitää kyllä ehdottomasti päästä treenailemaan uudemmankin kerran, ei mitään valittamista!

Kuvista iso kiitos Maijalle ja Sagalle!

Palojoen epäviralliset 15.3.2015

Eilen vietettiin ihanan aurinkoista kevätpäivää Palojoella epävirallisissa estekisoissa. Nyt onkin sitten allekirjoittaneen ekat epäviralliset korkattu, eikä löydy valittamista, miksei joskus uudestaankin! Luokkina olivat aloittelijat suora (johon ilmoitin estehirmut Innan ja Jalin), sekä helppo ja kv mutka, joissa molemmissa Jedi pääsi kisailemaan.

Holskit oli molemmat selkeesti imeneet hieman virtaa kevätauringosta, Jalikin rymisteli ennen suoritustaan valjaissa ympäri nurtsia sarvikuonomaisin elkein etsien suuhunpantavaa lumen alta paljastuneesta nurmikosta. Lopullisena tuloksena Jali suoritti radan yhdellä virheellä, Inna vetäisi tokan kierroksen puhtaasti ja sijoittui neljänneksi! Ehkä Innakin pääsee keväämmällä kisailemaan virallisiin helppoa, jos vaikka saataisiin se yksi klassaus niin mamma pääsisi hyvin ansaitulle eläkkeelle ;)

Helpossa Jedi jaksoi reippailla lopulliseksi tulokseksi yhden virheen radan, ja pääsi viidennelle sijalle. Jedi nappasi kotiin vielä toisenkin ruusukkeen ollessaan tuomarin suosikki hyvän hyppytyylin ansiosta. Pieni poika teki kv-debyyttinsä keskivaikealla mutkalla, ja se oli ihan iskussa verkassa, iloloikka lensi esteiden välissä ja esteetkin ylitettiin hienolla ponnulla ja vauhdilla. No, vauhti ja into hiipui sitten ihan radalla pikkuisen, mutta hyvin jäbä jaksoi tsempata ja pysyä skarppina pitkästä ja raskaasta päivästä huolimatta. Tuloksena neljä virhettä, paremmin kuin odotettiin eli oikeen hjuva Jedster!

Seuraavan kerran nähdään todennäköisesti expossa sunnuntaina, vaikkakin Jedi pääsee reissaamaan jo lauantaina Anniinan kyydityksellä. Tulossa myös pikaiset myöhäiset kuulumiset tammikuun Mäntsälän reissulta sekä parin viikon takaa Klaukkalasta!

Tere taas!

Mitä pitäis ajatella kun reilun kuukauden totaalisen hiljaisuuden aikana lukijamäärä on vaan kasvanut? Pitää vissiin jatkaa samaa linjaa ;) No, ei sentään, nyt koitetaan ryhdistäytyä. Tää kuukausi on mennyt ihan pikakelauksella, taas on riittänyt sen verran tekemistä blogin ulkopuolella et en vain yksinkertaisesti oo löytänyt oikeesti hyvää hetkeä istahtaa kirjoittamaan blogiin mitään. Viime perjantaina sain sentään kouluni päätökseen eli näppäimistöään naputtelee tätä nykyä siis tuore yo-merkonomi, huhheijaa.

Tällä kertaa en edes lupaile mitään super aktiivista postailutahtia, yritän parhaani mukaan nyt oikeasti vaihtaa tämän ulkoasun veks ja jatkaa rästipostausten raapustamista (niitä olen jokusen saanut melkein-valmiiksi luonnoksiin). Jätetään tämä tähän, tässä teille vähän kuvamatskua tammi-helmikuun vaihteelta kun maassa oli vielä lunta ja kanit nyrpisteli nenäänsä kylmässä ulkoilmassa. Kerrankin Naatista on enemmän kuvia kuin muista, vaikkei niitäkään voi edustaviksi kehua. Vaan kyllä noistakin kanin erottaa!

"Mää ny istun tääl lumikinokses tällee kaino ilme naamal ni voisiksää ottaa kuvan?"

Naatti "Metrinaama" Naatvursti

Ylväs metrinaama

Se siitä sporttimalliholskista. Innalle passais toi Kesäkuntoon 2015 -kamppis hyvin.

Muhkumamma

Jalin pirtsakka hermupose!

Loppukevennyksenä kuvaustuokion tunnelmat á la Naatvursti & Heidi:

Loppiaisen ulkoilut

Heipsan ja hyvät uudet vuodet kaikille! Vuosi on lähtenyt käyntiin omalta osalta töissä, tänään koitti eka vapaapäivä vuoden 2015 puolella... Eiköhän tästä taas arkisen aherruksen tahtiin päästä lyhyen loman jälkeen :D Tänään loppiaisena sain aikaiseksi ulkoiluttaa kanejakin pitkästä aikaa, yritettiin myös kuvata holskeja ja Naattia suht säälittävin tuloksin kera Anniinan ja Heidin.

To infinity and beyond vai miten se meni...

Naatilla riitti virtaa vaikka koko kylälle. Se hölkkäili ees taas, maisteli aluksi hassua ja kylmää lunta ja spurttaili taas sinne sun tänne. Erityisen hyviä pönötyskuvia siitä ei saanut, möhköfantti kun halusi olla vain koko ajan liikkeessä. Näin pitkän syksyn jälkeen Naatti on pikkuhiljaa jopa jaksanut alkaa vaihtaa turkkiansa öö... alkutalvikarvaan... joka siis on syyskarvaa lyhyempää ja kiiltävämpää, jostain syystä. Ehkä tuo kohta siis lopettaa muistuttamasta sähköiskun saanutta vesipuhvelia. Sen soma leukiskin on pienentymään päin, vaikka vyötärönympärys näyttää pikemminkin kasvaneen... Noh, on se edelleen kuitenkin ihan normimitoissa, suattapa tuota siis hirmuisesti laihikselle pistämään.

Korvatonta meininkiä.

Holskien ulkoilu oli mitä oli, ensin kaksikko suuntasi matkansa pihan tuijapensaiden suojaan, jossa ne viettivät pitkän tovin tyytyväisenä piilossaan. Sitten Inna lähtikin jo retkeilemään omille teilleen ja Jali suuntasi taas terassin alle, johon se parkkeerasi tapapuolensa tiukasti maankamaralle. Semmosta ulkoilua meillä siis. Tarkoitushan meillä oli tosiaan antaa kanien vähän juosta ja temmeltää ja saada pari kuvaa samassa hätäkässä mut Jalin kohdalla tää ei toteutunut alkuunkaan. Innasta sain pari epäonnistunutta kuvaa sekä muutaman surkean videopätkän sen touhuiluista.



Nyt täytin ja tulostin kanien ilmopaperit Lempäälään valmiiksi. Mukaan lähtevät pojat, Inna ja Naatti saavat jäädä pitämään taloa pystyssä. Mäntsälän edustusjoukkoa en ole vielä valinnut, mutta todennäköisesti sinne lähdetään myös poikien kanssa edustamaan. Muita tapahtumia ei meidän jengin osalta olekaan vielä varmistunut, katsotaan josko päästäisiin Raisioon ja Klaukkalaan hyppelemään helmikuussa!

Joulukalenteri #23 - Kanien plussat ja miinukset

Tällaista postausta on jo pariin otteeseen toivottu, siispä onkin jo korkea aika toteuttaa se! Listaan siis ylös jokaisen kanin hyvät ja huonot puolet, mikä tulee olemaan suht hankala tehtävä, aika vähän noissa niitä hyviä puolia kun on... No, ei sentään :D Pikemminkin pelkään että tästä tulee sellainen "ai että mulla on parhaat puput ikinä"-nyyhkytys mut no, tulkoot, samapa tuo.

Inna

+ Inna on maailman kiltein pupu. Sillä on suuri hoivausvietti ja se oli maailman hienoin mammapupu lastensa kanssa.
+ Innaan voi luottaa. Ja se luottaa myös allekirjoittaneeseen.
+ Inna on erittäin helppo käsitellä ja kärsivällinen. Kun se mursi varpaansa, sen jalka oli enemmän kuin helppo kuvata röntgenissä ja jalka saatiin paketoitua ongelmitta kun typy vain rötkötti rentona meikäläisen sylissä. Se on selällään täysi lötköpötkö ja heiluteltavissa sivulta toiselle.
+ Inna osoittaa kiintymystä ja nauttii myös vastapalveluksena saaduista rapsutuksista, haleista ja pusuista täysin siemauksin.
+ Inna on sellainen luonnonlapsi, joka osaa elää hetkessä. Se rallittelee täysiä aina kun mahdollista ja siitä näkee erittäin selvästi kun se on iloinen.

- Innan kärsivällisyydellä on myös huonot puolensa. Jos se päättää tehdä jotain, se tekee sen, vaikka sitä kuinka yrittäisi estää.
- Kiellotkin menevät Innalla usein täysin kuuroille korville. Se hämmentyy pariksi sekunniksi jos sille ärähtää ja sitten se taas jatkaakin entiseen malliin.
- Merkkauspissat. Yh. Jos Inna haistaa omalla reviirillään vieraan kanin, se kylmänrauhallisesti laskee alleen ja maailma on taas pelastettu.

Jali

+ Nallekarhumainen ulkonäkö. Voiko tuollaista nappisilmää joku vastustaa?
+ Jali on pusupoika numero yksi. Se pussaa kaikkia ja paljon.
+ Suloinen jääräpäisyys. Tämä voisi yhtä hyvin olla miinus, mutta se on niin hallitseva osa Jalin omalaatuista persoonaa että itselleni se on puhdas plussa. Jali on sellainen hölmö iki-murkku.
+ Jali on ikuinen yllättäjä. Siitä löytyy aina uusia, yllättäviä puolia, joihin on aina yhtä jännittävää saada tutustua.

- Jali ei pidä muista kaneista alkuunkaan. Kodin ulkopuolella se saattaa hyväksyä naaraat, mutta omalla reviirillä myös vieraat naaraat urosten lisäksi saavat kyllä tietää että Jali on talon herra (ainakin omasta mielestään).
- Edellisestä johtuen Jali on myös suhteellisen räjähdysaltis. Jos et halua Jalin hampaita lihaasi, älä tule lähelle jos haiset toiselle urokselle. Meikän kohdalla Jali on jo hieman oppinut että turpaan tulee heti takaisin jos turpaan antaa, usein se tyytyy vain hyökkimään ja murahtelemaan jos tulen silittelemään sitä heti Jedin käsittelyn jälkeen.

Naatti

+ Naatti ei vaadi paljoa. Se on onnellinen kun sitä muistaa päivittäin paijata pariin otteeseen ja kun sille antaa aina ohi kulkiessa hieman huomiota.
+ Naatista näkee selkeän edistymisen ja kehityksen siihen verrattuna kun se tuli meille. On aina palkitsevaa nähdä kun vaivalla tehty työ kantaa hedelmää, ja se, miten luottavainen Naatti nykyään on, on iso askel entisestä.
+ Oma luottamukseni Naattiin on myös kasvanut huomattavasti viimeisien kuukausien aikana. Tähän liittyy pitkälti se, että olen oppinut tuntemaan Naatin paremmin ja Naatin luottamus on lisääntynyt  vastaavasti allekirjoittaneesen.
+ Naatti on siisti. Se papanoi tunnollisesti vessalaatikkoon eikä merkkaa (ainakaan kovin usein, köh...) pissan kanssa.

- Naatti on arka. Vaikka tämän asian kanssa on toki edistytty huomattavasti, ei rouvan yleisluonne ole mihinkään kadonnut. Sen itsevarmuuden taso ei ole kehuttavaa, se ei kohtaa uusia asioita uteliaana korvat pystyssä vaan painuen maahan koittaen muuttua näkymättömäksi.
- Naatti ei hahmota omia ulottuvuuksiaan. Isolla kanilla on muun muassa iso suu, eikä Naatille kannata tästä syystä antaa pieniä herkkuja varomattomasti. Naatti kun ei persona herkkupeppuna siinä hötäkässä ymmärrä mistä sormi alkaa ja herkku loppuu ja lopputuloksena on ison kanin isot hampaat sormilihassa. Kokemusta on.
- Naatti on iso kani, eikä se tunnu itse tajuavan sitäkään. Se saattaa hypätä horjuvan tavarapinon päälle korkeuksiin kuin kevein taivaan lintu ja rämähtää sitten kuuluvasti alas ison ruhonsa kera.

Jedi

+ Jedi on mamman pikku mussu pusupoika. Se pusuttelee sormia paljon, ja välillä jopa naamaa jos sille päälle sattuu.
+ Jedi on aktiivinen ja sporttinen. Se vipeltää ja on liikkeessä tauotta, ja sen touhuja on aina yhtä hauska seurata.
+ Jedi on siisti. Se ei ole koskaan ruikkinut, eikä se liioin viljene papanoitaan ympäri maailmaa. Häkin se pitää siistinä lukuunottamatta heinää, jota se levittelee usein ympäriinsä sisustusintoisena.
+ Jedi on oikeasti innoissaan esteiden hyppimisestä. Ei se kisoissa niinkään syty, mutta kotosalla se hyppii rataa aina iloloikkien ja rallitellen.

- Jedi on palavasti rakastunut muun muassa Naattiin, ja sen kuulee kyllä umputuksena ja kaltereiden kolisutteluna jo kaukaa kun Naatti on vapaalla jalalla ja poitsun näköpiirissä.
- Jedi, kuten Jalikin, ei voi sietää muita uroksia. Jalin hajusta se ei osaa välittää, Jali tuskin haiseekaan viriililtä kilpakosijalta. Mutta auta armias jos vaikka kisapaikalla joku toinen uros käppäilee ohi hajuetäisyydeltä...
- Jedi vaatii paljon kuluttaakseen kaiken turhan energiansa. Se kyllästyy helposti, eikä siitä ole kököttämään samassa häkissä tai aitauksessa 24/7. Mikäli Jediä kyllästyttää, sen myös kuulee - jäbällä on paha tapa paiskoa lelujaan ympäri häkkiä ja kolisutella kaltereissa roikkuvia puuleluja varsinkin yöaikaan.

----------------------------------------------------------------------

Tässäpä nämä, olkaatte hyvät! Onhan noissa niitä huonojakin puolia, mutta voin sanoa, että omalle kohdalle on kyllä onneksi siunaantunut suht helppo jengi tyhjäpäitä kuitenkin.

Muistakaahan muuten osallistua kalenterin kolmanteen arvontaan täällä, aikaa kun on enää tämän vuorokauden loppuun! Huomenna aattona julkistetaan voittaja. Huijui, enää yksi yö jouluun!

Joulukalenteri #13 - Humppila 13.12.2014

Meidän poppoon pojat lähti tänään edustamaan Humppilan petnäyttelyihin ja estekisoihin, vaihteeksi taas Anniinan kyydissä (danke schön!). Itse vietin lauantaina hirveän joulutungoksen keskellä töissä, onneksi joulu on vaan kerran vuodessa... Innan olin ilmoittanut pettiin myös, mutta tyttösen toinen kantapää on alkanut kulumaan ikävästi, todennäköisesti johtuen siitä, että se pitää jalkaansa edelleen hitusen hassussa asennossa varpaan murtumisen myötä. Neiti on myös saavuttanut sellaisen pöhöttyneen kodittoman kissan ulkonäön vaihtuvan karvansa kanssa, että ehkä parasta että se jäi kotiin viettämään hieman jalivapaata elämää :D

Estepuolella ei niitetty sen kummempaa kunniaa, Jedi veti kahden virheen radan (kyl me ehkä joskus sinne kv:seen päästään, oottakaahan vaan!), Jali kaiketi rynni eka kierroksen kaikkien esteiden läpi mutta paransi sentään toiselle kierrokselle sen verran että lanasi vain 6 estettä mennessään. Sekin jouluarvonnasta (?) meitsi voitti pienen yllätyspaketin, joka sisälsikin kuivattuja banaanilastuja pupusille jouluherkuiksi.

Näyttelypuolella menikin sitten vähän paremmin, vaikka Jali tosin vetikin komeat 91,5 pistettä kotiin. Eniten pisteitä verotti "leukapussin alku" yleiskunnossa (no ei toi kyllä ihan niin läski oo ettäkö leukapussia pukkais mut näin siis tänään!). Toki Jali on kerännyt jonkinsortin joulukiloja jo näin etukäteen, sitä ei ole kieltäminen... Kaikenlaista herkkupussia lähti kuitenkin erinäisistä syistä palkinnoksi Jalille kotiintuomisiksi, mikä ei kyllä edistä näiden ylimääräistä ihrojen hävittämistä yhtään...

Jedi yllätti kyllä totaalisesti ja sai hienot 94p ja 5p-kuman, jonka lisäksi se oli LKV1 sekä dundunduu - BIS3! En kyllä käsitä miten tuollainen sijoitus on mahdollinen känkkäränkkäjänikseltä mut no, eikai siinä muuta kuin Jedille aplodit ja kiitos kaunis.

Joulukalenteri #5 - Vauvapupuista aikuisiksi

Onko nuo kanit muuttuneet yhtään sitten vauva-aikojen? Henkinen kehitys sikseen (mikäli sellaista on edes havaittavissa...), vertaillaanpa jokaisen kanin fyysistä olemusta pikkupupuaikojen ja tämän päivän välillä. Mikä jäniksistä on muuttunut eniten, mikä vähiten? Miten ne ovat muuttuneet? Kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa, joten kaivellaanpas hieman kuvakansioita ja pistetään vanhat kunnon ennen vs jälkeen -kuvat kehiin.

Inna

Sama ilme, sama pitkä kroppa, samat amppariraidat. Paljon on kuvien kaneissa samaa, vaikka onhan tuo pörhöinen ja pyöreä vauva-Inna toisaalta ihan eri maata kuin aikuismaisempi minänsä. Nykyään rouvan leuanalusta koristaa soma pussi, mutta tässä hieman vanhemmassa kuvassa näkyy muuten paremmin kehitys kokonaisuudessaan.

Jali

Jalikin on lahjakkaasti säilyttänyt saman hölmistyneen yleisilmeensä ja pyöreän olemuksensa. Siinä missä vauva-Jalppa tuntuu olevan menossa kovasti eteenpäin, möllöttää aikuinen Jalpero sen näköisenä että en muuten varmasti ainakaan vapaaehtoisesti liiku. Paitsi ehkä ruuan perässä. Ja se näkynee myös vyötärönympäryksestä...

Naatti

Naatin olen saanut itse tuntea vasta suhteessa vähän aikaa, ja vauvakuvat tuosta möhköfantista näyttävät suhteellisen huvittavilta meikäläisen silmään. Miten tuo jänis olikin noin pieni ja suloinen joskus? Kyllä Naatvurstissakin jotain samaa on säilynyt vuosien karttuessa, mutta silti se vie kotiin eniten muuttuneen pupujussin palkinnon kirkkaasti. 

Jedi

Jedissä muutos näkyy omaan silmääni vähiten, ihmekös tuo kun jäbä on myös katraan nuorin ja kehittyy edelleen fyysiseltä olemukseltaan kohti sitä lopullista, aikuista malliansa. Pienestä höttökarvaisesta pirpanasta kasvoi ensin hoikka jänismallinen urho, joka on nyt lyhyen ajan sisällä pikkuhiljaa alkanut pyöristyä varsinkin pään alueelta. Saa nähdä millainen pullaposki siitä lopulta kehkeytyy.

Yllättikö jonkun kanin kasvuprosessi vai näyttävätkö kaikki edelleen ihan samalta kuin taaperona?

Joulukalenteri #2 - Lempäälä 29.11.2014

Inna, Jali ja Jedi matkasit Anniinan kyydissä Lempäälän PetGalaan viime lauantaina. Kuten Turun näyttelypostauksessa mainitsin, odotukset eivätolleet korkealla, eniten peukutin Jedille joka oli kolmikosta parhaassa turkissa ja jonka tassuista harvemmin menee likaisuuden takia pisteitä, mustista tassuista kun ei paljoa epäpuhtauksia näy :D Tuntuu että mun hypoteesit osuu aina mönkään näyttelytulosten kanssa, sillä Jedi oli Lempäälässä kolmikon surkein saaden 90,5 pistettä. 5 pisteen kuman se kyllä sai (tai olisi saanut jos niitä olisi jaettu), mutta jäbä ei ollut oikein jaksanut arvostelua ja siihen sisältyvää kääntelyä. Lisäksi yleiskunnosta verotettiin reilulla kädellä, poika kaipaa kuulemman massaa vaikka omaan käteen se tuntuu ihan hyvältä tällä hetkellä, onhan se hoikka mutta niin sen kuuluukin olla.

Inna veti aika normipisteet eli 93, se sai kehuja peppulihaksistaan ja rauhallisuudestaan arvostelupöydällä. Tassuista verotettiin pisteen puolikas värjäymien takia ja ei-kovin-palautuva turkki näkyi myös arvostelupisteissä. Oikein hyvin silti meni siis Innalla! Päivän totaalinen yllättäjä oli kuitenkin tällä kertaa, uskomatonta kyllä, Jali, joka sai 94 pistettä ja läjän kunniamainintoja ja palkintoja. Karvanvaihto ja surullisen kuuluisa löysä massa veivät pisteitä, mutta eniten kehuja sai pojan käsiteltävyys joka on kyllä sellainen kummallisuus että oksat pois. Jali on sellainen räpiköijä, kun sen kääntää selälleen se alkaa vempuloida ja tuhahdella päästäkseen takaisin jaloilleen. Silti arvostelulomakkeessa seisoo "tosi luottavainen, kiva pyöritellä, 19/20p", ei voi kuin ihmetellä mutta toki täähän on vaan positiivista ihmettelyä! En tiedä kuka on Jalin hypnotisoinut ennen pöydälle menoa mut iso peukku sille taikurille :D Jalillekin olisi siis siunaantunut kuma 5 pisteen kohdista ja käsiteltävyydestä se sai kunniamaininnan ja herkkupussin.

Kirsikkana kakun päälle Jali nappasi vielä tuomarin suosikki-pystin, joka onkin meikäläisen kaneille ensimmäinen! Hyvä Jalpero! Jalihan on oikea edelläkävijä, se on ensimmäinen kani joka on saanut meidän poppoosta klassauksen esteiltä ja joka on ollut tuomarin suosikki ja muistaakseni jopa ensimmäinen joka on saanut kunniamaininnan aikoinaan turkista! On tuo plösö hassu otus.

Turku 23.11.2014

Päästiin sittenkin vielä tän vuoden puolella kaneilemaan, loppuvuosi meneekin sitten viikonloput töissä. Turun messarin lekan näyttelyihin jälki-ilmosin siis Innan, Jalin ja Jedin, Naatti sai yllätysyllätys taas jäädä kotiin pitämään taloa pystyssä. Naatti ei ole mikään reissaajapupu, se viihtyy paljon mieluummin kotosalla tutussa ympäristössä, arka tyttönen kun tuppaa olemaan.

Turussa oli mukavan pienet näyttelyt, ja päivä sujui nopsaan hauskassa seurassa kuten normaalistikin. Omat kanit eivät menestystä niittäneet, Jali veti pohjapisteet saaden 92p, Inna paransi puolikkaan pisteen verran eli sai 92,5p ja Jedi oli tällä kertaa päivän yllättäjä saaden 93,5p ja ollen myös LKV1. Pisteitä meni yllättäen tällä kertaa molemmilta pojilta kynsistä, vaikka yleensä on vain kehuttu sopivan pituisiksi leikattuja teräaseita. Jaliltakin olin kuulemman leikannut suoneen, vaikka en itse tällaista epäkohtaa löytänyt arvostelun jälkeen. Mutta oli kaikenkaikkiaan kiva ja rento päivä, kiitos kaikille kanssapupuilijoille! :)

Vaikka itse en töiden takia enää minnekään pääse niin kanit lähtee edustamaan ainakin Lempäälän PetGalaan ensi viikonloppuna, vaikka odotukset ei tämän sunnuntain jälkeen olekaan enää huikeat. No tiedetäänpähän ainakin että missä pitäis viikon aikana pyrkiä parantamaan!

Lemmikkimessut 2014

Lemmikkimessut tuli ja meni, ja samalla myös todennäköisesti viimeiset kaniaiheiset kisailut omalta osalta tältä vuodelta. Vaika hirveästi tuntuu olevan mutinaa kanssapupuilijoiden kesken messujen tasosta niin itse viihdyin koko viikonlopun messujen parissa vallan mainiosti. En odottanut että löytäisin yhtikäs mitään kaneille, mutta löysin silti, en odottanut että outlet-puoli tarjoaisi mitään sen kummallisempaa edellisiin messuihin verrattuna, ostoksia tuli tästä huolimatta tehtyä. Pessimisti ei kenties pety? Oli miten oli, nyt sit vaan ens vuoden petexpoa odottelemaan!

Heti lauantaina aika nopeesti selvisi meidän ulkomuotopuolen menestys - Innalle ropsahti komeasti nollat leukiksen takia. Muuten asia ei sinänsä harmita, mutta kun sen leukiksen hävittämiseen nähtiin niin paljon vaivaa... Eikä sitä kaulapussia hirveästi näkynytkään ennen kuin Inna lösähti arvostelupöydälle ja leukis näyttikin yhtäkkiä kaksinkertaiselta. No, nää on näitä. Jos joku ihme vielä tapahtuu ja leukis ottaa hatkat nin voi olla että Inna pääsee vielä ulkomuodossa pyörähtämään, mutta toistaiseksi mammapupu saa jäädä hyvinansaitulle ulkomuotoeläkkeelle.

Estepuolella sujuikin sitten hieman paremmin, yksikään meidän kanien suoritus ei tainnut päättyä siihen että aika olis loppunut kesken, mikä on, no, suht yllättävää, positiivisesti totta kai :D Jalkapuoli Anniina hypytti meikäläisen kanit pääosin, vaikka itse kävin muistaakseni ainakin Innan hypyttämässä suorassa. Kiitos siis Anniinalle, kyl mullakin tää hypyttely tästä lähtee kunhan se oma tyyli kehittyy. Mutta, kom sii kom saa, sainpahan itse kuvata omien kanien suorituksia, ei voi syyttää kamalista otoksia muuta kuin allekirjoittanutta.

Arvosteluluokan ollessa C tiesin jo etukäteen että ainakaan holskit ei tuu tokalle kierrokselle esteillä pääsemään. Toisaalta ihan hyvä, ei noi olis sen paremmin menestyneet sillä tokalla kierroksella, Jali näytti sammakolta edetessään radalla mahdollisimman matalana kuin paraskin ryömintävaiheeseen päässyt vauva ja Inna nyt oli normaali itsensä, tökkäsi aina ylimmän puomin pois ja hyppäsi vasta sitten esteen yli. Jedi yllätti erittäin positiivisesti jättäen turhat haistelut lähes kokonaan pois ja loikki tokalla kierroksella hienosti radan yhdellä virheellä saaden toisen klassauksensa helpolta suoralta! Ollaan kyllä tultu pitkä matka siitä otuksesta jota pelotti Puotinharjun kisoissa parikymmenpäinen yleisö, joka jää kyllä mennentullen kakkoseksi messuhälinälle. Napattin jopa ruusuke kotiinviemisiksi, kun Jedi sijoittui viidenneksi!

Helsingin Energia juhlisti sunnuntain messupäivän alkua n. tunnin kestäneellä sähkökatkoksella!

Sunnuntaina holskit jatkoi samaa menoa esteillä, Jedi pääsi taas tokalle kierrokselle mutta hyppi tällä kertaa kahden virheen radan. Kai me joskus se klassaus mutkaltakin saadaan, onneks tässä ei oo sen kummempia tavoitteita asetettu nin ei ressata turhia. Sunnuntaina tuli tehtyä enemmän sitten kiertelyä ja ostoksia, mukaan lähti kaneille kaks litran juomapulloa sekä halpoja puruleluja, vaikka eihän noi niistä oikeen mitään ymmärrä.

Siinäpä meidän messuviikonloppu, mites teillä sujui? Oliko messut tosiaan niin kamala pettymys kun olen kuullut päiviteltävän vai voisiko viikonloppua kuvailla jopa onnistuneeksi?

ps. Se tunne, kun istut hengailemassa kanien kanssa ja hoidossa oleva viriili uros ruikkasee silmien korkeudelta häkistään suoraan takaraivoosi. Se tunne, kun käännät pääsi sanoaksesi tälle casanovalle pari valittua sanaa ja tämä ruikkaisee uudelleen, tällä kertaa suoraan avonaiseen suuhusi. Lämmintä kusta suuntäydeltä, on noi niin lutusia. Tästä on taas ilo jatkaa etiäpäin elämässä.