Jaha, vai niin. Niin sitä taas aloitellaan anteeksipyynnöllä ja häpeällä postaus. No, sama se. Anteeksi blogihiljaisuus (taas) ja nyt aiheeseen.
Aloitetaan ripeillä kisakuulumisilla, siirrytään sitten pikapikaa aivan toiseen aiheeseen. Lähes kuukausi sitten kisailtiin Ypäjällä, jossa pidettiin siis sekä lauantaina että sunnuntaina kisat Finnderbyn yhteydessä. Hevosia itse en ehtinyt katselemaan, mutta mitä tuosta, ehkä ens vuonna sitten. Jedi kisasi keskivaikeaa mutkaa lauantaina ja vastaavaa suoraa sunnuntaina. Lauantai ei mennyt mitenkään erityisen loistokkaasti, hajut vei voiton, sentään toinen kierros päästiin jo kahdella virheellä maaliin, ei siis huono sekään. Sunnuntaina Jedillä olikin jo tatsi päällä suoralla, ja se suoritti ensimmäisen kierroksen kahdella virheellä ja toisen täysin virheettä! Tämä riittikin hienosti kolmanteen sijaan, ja Jedi sai vihdoin värisuoran täyteen ruusukeseinälle :D Tulin myös siihen tulokseen että Jediltä saa aina parhaat suoritukset sunnuntaisin silloin kun se on jo lauantaina kisannut, täytynee alkaa hypyttämään sitä siis jo perjantaisin jotta homma olisi jo lauantaina hanskassa. Ellei sitten pikkumiehen voimat jo hiivu sunnuntaihin mennessä... No, tätä pitää hioa vielä!
Viikko Ypäjän jälkeen Jedi lähti lauantaina Anniinan matkaan Puotinharjuun kisailemaan keskivaikeaa mutkaa. Ei tullut klassausta sieltäkään, ekan kierroksen se meni kuudella virheellä ja arvosteluluokan ollessa C ei se enää päässyt toiselle kierrokselle yrittämään uudelleen. Mutta ehkä se oli taas se lauantaikankeus... Sunnuntaina pääsin sitten jo itsekin taas kisailemaan Pälkäneelle. Ja kuinka ollakaan, sunnuntain ollessa kyseessä Jedi tykitteli molemmat kierroksen keskivaikeassa suorassa puhtaasti maaliin. Pikkumies sijoittui neljänneksi ja kappas, klassautui siis suoralta radalta vaikeaan! Oi voi, pienestä rääpäleestä on kasvanut jo pieni estehirmu. Tai no, katsotaan miten se lähtee vaikeaa hyppäämään, mutta sinne ollaan kuitenkin jo päästy ja se ylittää itsessäänkin jo ihan kaikki odotukset. Mikäli Jedi saa klassauksen jokaisesta vaikeasta suorasta tästä eteenpäin voisi se klassautua jo eliittiin sm-kisaviikonloppuna... Ihan älytöntä! Todennäköisyys tälle on kuitenkin aika olematon, mutta silti, oho.
Tässä välissä sellainen maininta että pieni piskuinen fiesta jäi omalta osaltani eläkkeelle ja ostin itselleni uuden maantiekiiturin. Vanhassa tutussa foortissa pysytään, nykyään vaan 'hitusen' isommalla meiningillä, fiestaan verrattuna jättiläismäinen farkku mondeo toimii nimittäin nykyään meikäläisen karjankuljetusautona! Onneksi rakkaasti punaisesta paholaisesta ei kokonaan päästä eroon meidän perheessä, se nimittäin siirtyy pikkusiskon käyttöön kun tämä saa autokortin kesän lopulla.
No mutta, sitten seuraavaan aiheeseen. Innan varpaaseen nimittäin. Taas kerran. Viime syksynä murtui vasemman takajalan sisin varvas, tällä kertaa oikean vastaava. Miten, you may ask. Ei hajuakaan! Häkissä hiekkapohja ja vanerinen pesämökki, joitten ei pitäis millään ilveellä olla turvallisuusriski. Ei voi kun päätellä Innan leikkineen seinäkiipeilijää häkin verkkoa apuna käyttäen. Ypäjä-viikonloppuna huomattiin murtunut varvas kun Inna ei varannut painoa jalalle, maanantaina suunnattiin lekurille jossa röntgenkuvien jälkeen todettiin että jalka pakettiin ja kahden viikon päästä kontrolli. Tämän viikon maanantaina käytiin sitten kontrollissa, eikä röntgenkuvissa näkynytkään odotettu terve, luutunut varvas, vaan huonosti kiinnittynyt murtuma ja irtopaloja. Koska irtopalojen takia varpaasta ei koskaan tulisi kivutonta, on meillä huomenna edessä leikkaus, jossa tämä varvas siis tullaan amputoimaan. Innan elämää yhden varpaan puuttuminen ei tule haittaamaan, enemmän se on meikäläinen joka hermoilee leikkauksen suhteen. Onneksi on Turun seudun osaavin kanieläinlääkäri asialla!
Aloitetaan ripeillä kisakuulumisilla, siirrytään sitten pikapikaa aivan toiseen aiheeseen. Lähes kuukausi sitten kisailtiin Ypäjällä, jossa pidettiin siis sekä lauantaina että sunnuntaina kisat Finnderbyn yhteydessä. Hevosia itse en ehtinyt katselemaan, mutta mitä tuosta, ehkä ens vuonna sitten. Jedi kisasi keskivaikeaa mutkaa lauantaina ja vastaavaa suoraa sunnuntaina. Lauantai ei mennyt mitenkään erityisen loistokkaasti, hajut vei voiton, sentään toinen kierros päästiin jo kahdella virheellä maaliin, ei siis huono sekään. Sunnuntaina Jedillä olikin jo tatsi päällä suoralla, ja se suoritti ensimmäisen kierroksen kahdella virheellä ja toisen täysin virheettä! Tämä riittikin hienosti kolmanteen sijaan, ja Jedi sai vihdoin värisuoran täyteen ruusukeseinälle :D Tulin myös siihen tulokseen että Jediltä saa aina parhaat suoritukset sunnuntaisin silloin kun se on jo lauantaina kisannut, täytynee alkaa hypyttämään sitä siis jo perjantaisin jotta homma olisi jo lauantaina hanskassa. Ellei sitten pikkumiehen voimat jo hiivu sunnuntaihin mennessä... No, tätä pitää hioa vielä!
Ypäjän kuvat © MaiSu & Ansku, Pälkäneen kuvat © MaiSu
Viikko Ypäjän jälkeen Jedi lähti lauantaina Anniinan matkaan Puotinharjuun kisailemaan keskivaikeaa mutkaa. Ei tullut klassausta sieltäkään, ekan kierroksen se meni kuudella virheellä ja arvosteluluokan ollessa C ei se enää päässyt toiselle kierrokselle yrittämään uudelleen. Mutta ehkä se oli taas se lauantaikankeus... Sunnuntaina pääsin sitten jo itsekin taas kisailemaan Pälkäneelle. Ja kuinka ollakaan, sunnuntain ollessa kyseessä Jedi tykitteli molemmat kierroksen keskivaikeassa suorassa puhtaasti maaliin. Pikkumies sijoittui neljänneksi ja kappas, klassautui siis suoralta radalta vaikeaan! Oi voi, pienestä rääpäleestä on kasvanut jo pieni estehirmu. Tai no, katsotaan miten se lähtee vaikeaa hyppäämään, mutta sinne ollaan kuitenkin jo päästy ja se ylittää itsessäänkin jo ihan kaikki odotukset. Mikäli Jedi saa klassauksen jokaisesta vaikeasta suorasta tästä eteenpäin voisi se klassautua jo eliittiin sm-kisaviikonloppuna... Ihan älytöntä! Todennäköisyys tälle on kuitenkin aika olematon, mutta silti, oho.
Tässä välissä sellainen maininta että pieni piskuinen fiesta jäi omalta osaltani eläkkeelle ja ostin itselleni uuden maantiekiiturin. Vanhassa tutussa foortissa pysytään, nykyään vaan 'hitusen' isommalla meiningillä, fiestaan verrattuna jättiläismäinen farkku mondeo toimii nimittäin nykyään meikäläisen karjankuljetusautona! Onneksi rakkaasti punaisesta paholaisesta ei kokonaan päästä eroon meidän perheessä, se nimittäin siirtyy pikkusiskon käyttöön kun tämä saa autokortin kesän lopulla.
No mutta, sitten seuraavaan aiheeseen. Innan varpaaseen nimittäin. Taas kerran. Viime syksynä murtui vasemman takajalan sisin varvas, tällä kertaa oikean vastaava. Miten, you may ask. Ei hajuakaan! Häkissä hiekkapohja ja vanerinen pesämökki, joitten ei pitäis millään ilveellä olla turvallisuusriski. Ei voi kun päätellä Innan leikkineen seinäkiipeilijää häkin verkkoa apuna käyttäen. Ypäjä-viikonloppuna huomattiin murtunut varvas kun Inna ei varannut painoa jalalle, maanantaina suunnattiin lekurille jossa röntgenkuvien jälkeen todettiin että jalka pakettiin ja kahden viikon päästä kontrolli. Tämän viikon maanantaina käytiin sitten kontrollissa, eikä röntgenkuvissa näkynytkään odotettu terve, luutunut varvas, vaan huonosti kiinnittynyt murtuma ja irtopaloja. Koska irtopalojen takia varpaasta ei koskaan tulisi kivutonta, on meillä huomenna edessä leikkaus, jossa tämä varvas siis tullaan amputoimaan. Innan elämää yhden varpaan puuttuminen ei tule haittaamaan, enemmän se on meikäläinen joka hermoilee leikkauksen suhteen. Onneksi on Turun seudun osaavin kanieläinlääkäri asialla!
Palaillaan pikapuoliin kun meidän joukko on yhtä varvasta köyhempi!
