Humppila 3.5.2014

Pieni Jerica arvostelupöydällä

Huh huh, taas tuntuu unohtuvan ihan kaikki ja jokaisessa asiassa olen enemmän tai vähemmän myöhässä, onneksi nää blogin postaukset ei oo siitä tärkeimmästä päästä kuitenkaan. Edelleen muuten muistuttelisin niitä jotka on valjaita tilannut, että mikäli musta ei ole esim. pariin viikkoon kuulunut mitään, pistäkää jooko viestiä. En tiedä missä vika mut joko osa mun viesteistä ei lähde eteenpäin tai sitten multa on jäänyt osa teidän viesteistä vastaanottamatta :< Nykyajan toimivaa teknologiaa kai tämäkin.

Mutta sitten itse aiheeseen. Lähdettiin Humppilaan Jasminen kanssa lauantaiaamusta suht aikataulun mukaan, perillä oltiin ennen 9.30 ja ehdin vielä viimeisenä ilmoittamaan Jalin jälkkärillä mukaan näyttelyyn. Itse matka näyttelypaikalle sujui suhteellisen ahtaissa tunnelmissa, oli meinaan sentistä kiinni etteikö Jassun puuboksi olisi mahtunut piskuisen fiestan kyytiin... Pääasia ettei boksillinen kaneja kuitenkaan jäänyt kotipihalle ruikuttamaan :D

Jalia kiusataan paijataan Anniinan ja Sirun toimesta...

Näyttelypäivä sujui ripeää tahtia jutellen tutuille ja vähemmän tutuille asioista ihan laidasta laitaan, mahan kurniessa tallusteltiin näyttelypaikan kanssa samassa pihassa olevaan saleen hakemaan pöperöä. Jali sai oikein hyvät pisteet, 93,5p, vaikka vähän jäi tassut harmittamaan... Ne kun ei ollut koskaan ennen olleet yhtä puhtaanvalkoiset mutta pisteistä vähennettiin silti puolikas koska tassut kuulemman kellersivät. No, mitäpä tuosta, nääkin tuntuu olevan hyvin pitkälti mielipidekysymyksiä :D

Palkintojenjaossa en odottanut Jalin saavan yhtikäs mitään, mutta kappas keppanaa - jo aikaisemmin palkintopöydällä ihastelemani söpö mansikkapeti menikin meidän Jaltsulle! Palkinto annettiin teoriassa ominaisuudesta "mansikkasuu", mutta tuomari sanoin valinneensa sen saajaksi pikemminkin oman suosikkinsa. Kyllä toi Jali näköjään välillä osaa hurmatakin :D

 Suloinen Ringo poseeraa ennen BIS-pöydälle menoa :D

Kotiin lähdinkin sitten Forssan kautta, kävin heittämässä Jassun bussiasemalle ja siinä samassa koukattiin totta kai myös hesellä possuilemassa. Seuraavia näyttelyitä saakin sitten kaiketi meidän porukan osalta odotella pidemmän aikaa, ainakin tällä hetkellä kisakalenteri näyttää ihanan harmittavan tyhjältä. On se ihan kiva välillä viettää vaan viikonloputkin kotosalla kanien kanssa, ei tarvi olla koko ajan reissussa :)