Heipsan ja hyvät uudet vuodet kaikille! Vuosi on lähtenyt käyntiin omalta osalta töissä, tänään koitti eka vapaapäivä vuoden 2015 puolella... Eiköhän tästä taas arkisen aherruksen tahtiin päästä lyhyen loman jälkeen :D Tänään loppiaisena sain aikaiseksi ulkoiluttaa kanejakin pitkästä aikaa, yritettiin myös kuvata holskeja ja Naattia suht säälittävin tuloksin kera Anniinan ja Heidin.
Naatilla riitti virtaa vaikka koko kylälle. Se hölkkäili ees taas, maisteli aluksi hassua ja kylmää lunta ja spurttaili taas sinne sun tänne. Erityisen hyviä pönötyskuvia siitä ei saanut, möhköfantti kun halusi olla vain koko ajan liikkeessä. Näin pitkän syksyn jälkeen Naatti on pikkuhiljaa jopa jaksanut alkaa vaihtaa turkkiansa öö... alkutalvikarvaan... joka siis on syyskarvaa lyhyempää ja kiiltävämpää, jostain syystä. Ehkä tuo kohta siis lopettaa muistuttamasta sähköiskun saanutta vesipuhvelia. Sen soma leukiskin on pienentymään päin, vaikka vyötärönympärys näyttää pikemminkin kasvaneen... Noh, on se edelleen kuitenkin ihan normimitoissa, suattapa tuota siis hirmuisesti laihikselle pistämään.
Holskien ulkoilu oli mitä oli, ensin kaksikko suuntasi matkansa pihan tuijapensaiden suojaan, jossa ne viettivät pitkän tovin tyytyväisenä piilossaan. Sitten Inna lähtikin jo retkeilemään omille teilleen ja Jali suuntasi taas terassin alle, johon se parkkeerasi tapapuolensa tiukasti maankamaralle. Semmosta ulkoilua meillä siis. Tarkoitushan meillä oli tosiaan antaa kanien vähän juosta ja temmeltää ja saada pari kuvaa samassa hätäkässä mut Jalin kohdalla tää ei toteutunut alkuunkaan. Innasta sain pari epäonnistunutta kuvaa sekä muutaman surkean videopätkän sen touhuiluista.
Nyt täytin ja tulostin kanien ilmopaperit Lempäälään valmiiksi. Mukaan lähtevät pojat, Inna ja Naatti saavat jäädä pitämään taloa pystyssä. Mäntsälän edustusjoukkoa en ole vielä valinnut, mutta todennäköisesti sinne lähdetään myös poikien kanssa edustamaan. Muita tapahtumia ei meidän jengin osalta olekaan vielä varmistunut, katsotaan josko päästäisiin Raisioon ja Klaukkalaan hyppelemään helmikuussa!
To infinity and beyond vai miten se meni...
Naatilla riitti virtaa vaikka koko kylälle. Se hölkkäili ees taas, maisteli aluksi hassua ja kylmää lunta ja spurttaili taas sinne sun tänne. Erityisen hyviä pönötyskuvia siitä ei saanut, möhköfantti kun halusi olla vain koko ajan liikkeessä. Näin pitkän syksyn jälkeen Naatti on pikkuhiljaa jopa jaksanut alkaa vaihtaa turkkiansa öö... alkutalvikarvaan... joka siis on syyskarvaa lyhyempää ja kiiltävämpää, jostain syystä. Ehkä tuo kohta siis lopettaa muistuttamasta sähköiskun saanutta vesipuhvelia. Sen soma leukiskin on pienentymään päin, vaikka vyötärönympärys näyttää pikemminkin kasvaneen... Noh, on se edelleen kuitenkin ihan normimitoissa, suattapa tuota siis hirmuisesti laihikselle pistämään.
Korvatonta meininkiä.
Holskien ulkoilu oli mitä oli, ensin kaksikko suuntasi matkansa pihan tuijapensaiden suojaan, jossa ne viettivät pitkän tovin tyytyväisenä piilossaan. Sitten Inna lähtikin jo retkeilemään omille teilleen ja Jali suuntasi taas terassin alle, johon se parkkeerasi tapapuolensa tiukasti maankamaralle. Semmosta ulkoilua meillä siis. Tarkoitushan meillä oli tosiaan antaa kanien vähän juosta ja temmeltää ja saada pari kuvaa samassa hätäkässä mut Jalin kohdalla tää ei toteutunut alkuunkaan. Innasta sain pari epäonnistunutta kuvaa sekä muutaman surkean videopätkän sen touhuiluista.
Nyt täytin ja tulostin kanien ilmopaperit Lempäälään valmiiksi. Mukaan lähtevät pojat, Inna ja Naatti saavat jäädä pitämään taloa pystyssä. Mäntsälän edustusjoukkoa en ole vielä valinnut, mutta todennäköisesti sinne lähdetään myös poikien kanssa edustamaan. Muita tapahtumia ei meidän jengin osalta olekaan vielä varmistunut, katsotaan josko päästäisiin Raisioon ja Klaukkalaan hyppelemään helmikuussa!