Joulukalenteri #9 - Jedi & Alvin esteilee (video)

Tässä sitä lupailemaani videomatskua vihdoin! Tässä siis veljekset Alvin & Jedi reenailemassa viime lauantaina. Anniina tuli hyppimään Alpan kanssa itsenäisyyspäivän kunniaksi ja meikäläinen ainakin yritti saada ihan katsottavan videon aiheesta aikaiseksi. Kyseessä on kunnon leikkaa ja liimaa -kokeilu, sillä windowsin oma elokuvatyökalu kaatuili leikkausvaiheessa valehtelematta joka välissä ja toisaalta taas lataamani kokeiluversio toisesta videonmuokkausohjelmasta ei halunnut tehdä yhteistyötä tekstien kanssa. Joten leikkaus toisella ja tekstit toisella ohjelmalla, sillä ne ongelmat ratkeaa. Valitettavasti kokeiluversion takia videossa näkyy osan aikaa ruma vesileima keskellä mutta ei anneta sen haitata eihän.

Epäonnea matkassa

Meille ei kuulukkaan tällä hetkellä ihan niin megahyvää kuin normaalisti. Olen vieraillut eläinlääkärillä kanien kanssa yhteensä vuodesta 2007 lähtien yhden käden sormilla laskettavan määrän (+ kastroinnit) ja n. viikon sisään on sijoittunut näistä vierailuista kaksi.

Viime viikolla lähdettiin lekurille Innan muksun, Fabion, kanssa. Raukka ontui jalkaansa, josta jo kotona huomattiin ilkeän näköinen haava, lääkärillä otetuista röntgenkuvista paljastuikin sitten paha murtuma, jonka kuntoon saaminen oli hyvin epätodennäköistä. Niimpä se reissu jäikin sitten pienen Fabsun viimeiseksi, hei hei pikkuinen :(  En edelleenkään tiedä mihin Fabsu oli jalkansa telonut, todennäköisesti sen erittäin osuvalla lisänimellä "Tarzan" oli osuutta asiaan... Jalka oli todennäköisesti jäänyt jonnekin väliin josta pupu oli sitä riuhtonut irti kohtaloikkain tuloksin.

Mitä poika edellä sitä äiti perässä?

No, eipä aikaakaan kun siis saatiin taas syy lähteä lääkärin pakeille. Huomasin nimittäin Innan jalassa jotain outoa keskiviikkoillalla. Inna ei ontunut jalkaansa tai tuntunut aristavan sitä muutenkaan, mutta vasemman takatassun sisimmäinen varvas oli vääntynyt hassusti sivulle. Inna ei jännittänyt varvasta mitenkään vaan se oli löysä, heiluteltavissa sivulle vapaasti. Seuraavana aamuna varasin ajan lääkäriltä perjantaille kun torstaina ei sopivia aikoja löytynyt ja Innaa ei kummallinen varvas tuntunut haittaavan, kipulääkettä annoin sille silti varalta.

Lääkärillä marssittiin sitten röntgeniin, tällä kertaa sain itse pitää Innaa paikoillaan koko toimituksen ajan, reipas oli tyttönen vaikka vieras tilanne ja lämmin sisäilma sitä hieman ärsyttivätkin. Murtumahan siellä varpaassa lymyili, onneksi ei samanluokan kuin Fabiolla. Kotiin lähdettiin Innan takajalka somassa paketissa sidottuna ja kipulääkkeen kera. Viikon päästä mennään sitten kontrollikäynnille, toivotaan että varvas olisi alkanut luutua oikealle paikalleen ongelmitta. Kyllä me tästä sentään hengissä selvitään, onneksi Inna ei ole kuitenkaan ihan niin rämäpää kuin poikansa :)

Innaa ei itseään tunnu jalan paketti häiritsevän, kunhan pesee koipeansa normaaliin malliin vaikka tiellä on kerros pehmikettä ja sideharsoa. Kertaalleen olen jo koko paketin vetänyt varovasti paikalleen kun se on lähtenyt valumaan jalasta pois, eipä tuolle oikein mitään mahda kun Inna ei malta olla heittämättä iloloikkaa jalastaan huolimatta ja eikä tuota sidettä voi paljoa jalan ympäri kiristää ettei veri lakkaa kiertämästä :D No, jos tuo ihan mahdottomaksi menee niin käydään pistämässä uusi paketti lääkärillä vielä tän viikon aikana.

Innalla on nyt jonkinsortin pomppukielto, häkissä ollut taso ei siis ollut ominainen somiste varpaan parantumista ajatellen. Kun taso ei ole kerran siirrettävissä, siirrettiin puput, uuteen häkkiin tietenkin. Päivisin tiimi I&J oleilee siis komppariaitauksessa nurtsilla, yöt ne viettävät sisällä tehdashäkissä kun aitauksesta nuo älyköt vois vaikka kaivaa itsensä hyvällä tuurilla pihalle yön pimeinä tunteina. Näistä häkkijärkkäilyistä johtuen päätin sekoittaa pakkaa vielä vähän lisää, siirsin Naatin ja Amien ulkohäkkiin (erikseen siis) ja Innan muksut sisälle Naatin lukaaliin.

 Kauhukaksikko nauttii illan viimeisistä auringonsäteistä aitauksessaan. Laatikossa siis heinää mikäli joku ajatteli sen uupuvan kokonaan.

Siitä epäonnesta puheenollen... Naatista ja Amiesta ei sitten tullutkaan parhaat kaverit. Tässä ollaan kokeiltu ties mitä kikkoja tyttöjen tutustuttamiseksi mutta en sitten tiedä mistä hiertää. Nuo on luultavasti vaan turhan paljon samanluonteisia, arkuudesta johtuva varautuneisuus estää kunnon tutustumisen ja tilalla on vain rajun näköisiä ninjapotkuja toisen kylkeen ja hampaat irveessä taistelua. Amie lähtee siis takaisin Carolle sitten kun saadaan kyyti järkkäiltyä, harmittaa kovasti että tässä nyt kävi näin :(

Uusikaupunki 15.6.

Aika palailla normaalin rytmin pariin! Taas voitaisiin todeta että parempi myöhään kun ei milloinkaan, tästäkin tapahtumasta on jo näköjään vierähtänyt lähes kuukausi :D No, pikkuvikoja! Uudessakaupungissa, Rairannan caravan-alueella järjestettiin leikkimieliset kaninäyttelyt sunnuntaina 15.6. ja sinnehän meidänkin porukka suunnisti kera kaikkien muiden pitkäkorvaisten paitsi Naatin (siitä kun ei saa pettikania tekemällään). Ilmoittautuminen tapahtui paikanpäällä, ja mukaan pääsivät siis tuolloin vielä vailla kutsumanimiä olleet Innan muksut Boston Manor, Theydon Bois ja Arnos Grove, sekä itse kauhukaksikko Inna ja Jali.

Anniinan luona nykyään asusteleva Marble Arch aka Alvin arvostelussa

Normaalien pisteytettyjen arvostelulomakkeiden sijaan tuomari rastitti taulukkoon sopivimman arvosanan ominaisuudelle (esimerkiksi käsiteltävyys: hyvä, turkki: erinomainen). Omasta mielestä tää oli vähän kummallinen järjestely, kuulemman edellisinä vuosina oli kuitenkin käytetty ihan perinteisiä arvostelulomakkeita - miksi vaihtaa hyväksi todetusta selkeästi epäkäytännöllisempään?

Arvostelut oli nopeasti ohi kun kaneja oli suhteellisen vähän ja jokainen näytteilleasettaja toimi oman kaninsa assistenttina, aina välistä seurailtiin myös SEKin järkkäämiä kisoja jotka oli samassa tilassa näyttelyn kanssa. Palkintojenjaossa koettiin positiivinen yllätys kun pieni rääpäle Arnos Grove kipusi BIS3-pallille, kuvitteelliselle sellaiselle tosin. Palkinnoksi saatiin pokaali (jollaisia meidän poppoo ei oo koskaan vielä voittanutkaan, Innakin sai tuollaisen kummallisen plakaatin bis-sijastaan reilu vuosi sitten), pussi ruokaa ja omavalintainen kapistus, meikä nappasi pöydältä siis hienon ruokakupin jota koristavat holskit, mitkäs muutkaan.

Oli kaikenkaikkiaan mukava päivä pitkän ja raskaan leiriviikon jälkeen, ilma oli kaunis ja tapahtuma mukavan pienimuotoinen ja rento :)

-------------------------------------

Niistä Innan muksujen kutsumanimistä muuten! Tarkoitus on nyt siis jättää ainakin toistaiseksi kotiin Arnos Grove aka Jedi, sen pitämistä kun on pohdittu ihan sen ensimmäisistä päivistä alkaen, ja nyt kun Oodi kuoli tuli sellainen fiilis et onhan tuo pakko kotiin jättää. Jedi on sellainen spesiaalirääpäle, ainutlaatuinen tyhjäpää kuten äitinsäkin. Muut kaksi muksua etsivät edelleen kotia, mutta pakkohan niillekin oli jonkinsortin nimet keksiä, ihan vain arjen helpottamiseksi. Isompi muksu Theydon Bois tunnetaan perheen kesken nykyään siis Fabiona ja pienempi Boston Manor Bärtilinä :D Onhan noi nyt naurettavat nimet mutta ajavat asiansa, tulevat kodit saavat pojat nimetä sitten miksi ikinä haluavatkaan.

Palaillaan jonkinlaisissa tunnelmissa ensi viikolla, kanileiripostaus on edelleen työn alla ja olishan tässä muutakin kirjoiteltavaa vaikka kuinka. Ensi lauantaina käväisen estehypyn sm-kisoissa Helsingissä, katsotaan josko ilmoitan Innan ja Jalin sinne hyppimään vai menenkö vain katselemaan kun muut hoitaa urheilupuolen.

Muksut 7 vko (video)

Tulee nyt vähän tyhmästi tää video erikseen mutta unohdin sen edellisestä postauksesta ja kukaan tuskin osaisi enää sitä sieltä katsoa mikäli vähin äänin sen postaukseen muokkaisinkin :D Siispä, muksut mussuttamassa mansikanlehtiä 7-viikkoisina, bon appétit.

Muksut 7 vko

Äkkiä tää aika rientää, kohta nää pienet pallerot lentää jo pesästä! Eilen tiistaina tuli tosiaan 7 viikko täyteen muksujen parissa ja täytyy sanoa että olo on haikea, kohta ei tarvitse enää laskea kahdeksaan saakka kun selvittää onko kaikki kakrut vielä tallella häkissä. Enää kolme muksua on vailla kotia, toivottavasti niillekin vielä syksyyn mennessä löytyy hyvät kodit :)

Kotiin jäävä muksu sai myös n. viikko sitten kutsumanimen, Dollis Hill on siis kavereiden kesken Oodi :) Olen seuraillut muksujen kasvua ja vertaillut Oodin painoa muitten sisarusten painoihin ja näyttäis siltä että tyttö kasvaa ihan samaa tahtia muiden kanssa vaikka elääkin äipän ja Jalin kanssa kolmistaan, hyvä hyvä! Tiedä sitten onko kyse "kypsemmästä" seurasta (voiko noita kahta tyhjäpäätä nyt kypsiksi kutsua) vaiko ihan vaan Oodin omasta luonteesta, mutta nuori neiti tuntuu olevan selkeästi rationaalisempi ja aikuisempi kuin adhd-sisaruksensa. Se on itsevarma eikä sättää turhia, muut poikaset kun spurttailevat minne sattuu katsomatta sen enempää kenen kaverin pään runnovat mennessään. No, eiköhän noikin tuosta pikkuhiljaa rauhoitu ja kasvata aivot :D

Tänään kaikki mukulat saivat vihdoin molempiin korviinsa tatskat, vasemmasta korvasta löytyy siis jokaiselta omakohtainen tunnistenumero ja oikeasta kaniyhdistyksen jäsennumeroni, tietääpähän mistä pupu on alunperin tullut jos tulevaisuudessa tunnistamiselle tarvetta löytyy :)

 u. Boston Manor

 u. Brent Cross VAPAA

 u. Arnos Grove VAPAA

 n. Dollis Hill "Oodi"

 n. Maida Vale

 u. Marble Arch

 u. Oxford Circus

u. Theydon Bois VAPAA

Kakaroiden keväiset kuulumiset

Huhhuh kun olikin kaunis ja lämmin päivä tänään! Alkuun näytti harmaalta ja kouluunkin lähtiessä ripotteli hitusen vettä mut onneks iltapäivällä aurinko alkoi paistaa ja ulkona oli jo ihan kesäkelit.

Anniina tuli vierailulle pallottelemaan muksuja ja käytin tilaisuuden hyväkseni antamalla vierailijalle rikkalapion ja harjan käteen - siivottiin nimittäin kanien häkit ja vaihdettiin vähän järjestystä! Ah, ilmaista työvoimaa, mikäs sen parempaa. Hommat saatiin valmiiksi reilussa tunnissa, vaikka siivottavana oli kolme suhteellisen törkyistä häkkiä, varsinkin Inna lapsineen oli pistänyt häkin ihan uuteen uskoon, n. puolet häkin pinta-alasta kun on ollut noiden vessakäytössä... No, pääasia että nyt on siistiä kuitenkin.

Operaation takana ei ollut pelkästään siivous yleisesti vaan poikasten vieroitus Innasta, joka muutti häkkien järjestyksen täysin. Poikaset siirtyivät Jalin häkkiin, Jali siirtyi Innan kanssa Naatin häkkiin ja Naatti Innan ja muksujen häkkiin. Innan ja Jalin kanssa yhteen lyöttäytyi myös Innan kotiin jäävä muksu, joka on ainakin toistaiseksi pärjäillyt hienosti äidin ja Jali-sedän kanssa ilman sisarusten turvaa. Itseäni pelotti eniten järjestelyssä Jalin suhtautuminen pieneen tirriäiseen samassa häkissä mut eihän se tollo ees tajua tuota kaniksi, ihmettelee vaan mikä ihme karvainen luotijuna syöksähtelee sinne tänne ja varastaa osan ruuista. Jos hyvin käy, on tuon kolmikon tarkoitus elää yhdessä koko elämänsä loppuun asti, toivottavasti muksun murkkuikä ei saapuessaan katkaise hyvin alkanutta yhteiseloa.

Käytin Anniinan läsnäoloa hyväksi myös poikasten kuvauksen saralla, ei noita pysty yksin kuvailemaan, varsinkaan yhteiskuvia. Kyllä noita pystyy pitämään ongelmitta vapaana mut enimmäkseen apua tarvitsee siinä ettei naamat ole koko ajan nurmikossa kiinni :D Ja koko kahdeksikkoa kuvatessa... no, sanotaan vaikka näin että kuvausassistentilla tulee olla erittäin näppärät sormet jotta nuo saa pysymään jonkinsortin rivimuodostelmassa edes sen yhden ohikiitävän sekunnin.

Tässä siis esittäytyvät reilun 5 viikon ikäiset kauhukakarat:

 u. Oxford Circus, km japanilainen, varattu

 u. Arnos Grove, musta kirjava, vapaa

 u. Theydon Bois, musta, vapaa

 n. Maida Vale, musta kirjava, varattu

 n. Dollis Hill, km japanilainen kirjava, jää kotiin

 u. Brent Cross, musta, vapaa

 u. Marble Arch, musta kirjava, alustavasti varattu

 u. Boston Manor, musta, vapaa

Ipanoiden nimet

Näitten julkistamista olen itse odotellut kuin kuuta nousevaa ja nyt kun sukupuolet on vihdoin varmat uskallan ne tännekin pistään - eli ne pikku-Innojen nimet! Selvisi tosiaan lopulta että kahdeksasta poikasesta ainoastaan 2 oli naaraita, loput uroksia. No, plussaa ne kaksi naarastakin :)

Alkaa jo kauhukakaroiden luonteetkin tässä pikku hiljaa erottua, mustat kirjavat on ne joukkion duracellit (siis pahimmat niistä), japsi uros on unelian, japsi naaras rohkea ja ruuan perään, mustat sit taas on alkaneet matkia Inna-äitiä eli nuolevat kovasti sormia ja osaavat jo odottaa pään silityksiä tästä palkaksi. Osa muksuista on jo keksineet häkin kaltereiden monipuolisuuden - ne kun ei pelkästään aitaa sitä omaa aluetta vaan toimivat myös erittäin kätevästi tikkaina kohti korkeuksia! Ja alas tullaa totta kai mätkähtäen katon tullessa vastaan ja sitten taas uudestaan. Aivot, tai pikemminkin niiden olemattomuus, on valitettavasti molempien vanhempien geeneissä...

Kuvissa siis 24 vuorokauden ikäiset muksut metsäretkeilemässä. Ja nyt kun asiasta on niin kovasti udeltu, niin vastaan ihan yleisestikin - ei, mulla ei ole hokkus pokkus -taikoja noitten yhteiskuvien ottamiseen. Salaisuus on näppäräsormiset kuvausavustajat :D

u. Oxford Circus, km japanilainen, varattu

n. Dollis Hill, km japanilainen kirjava, jää kotiin

n. Maida Vale, musta kirjava, varattu

u. Marble Arch, musta kirjava, vapaa

u. Arnos Grove, musta kirjava, vapaa

u. Theydon Bois, musta, vapaa

u. Brent Cross, musta, vapaa

u. Boston Manor, musta, vapaa

Kauhukakaroiden kasvuvauhti kiristyy

Koko kööri 18 vrk

Taas ipanoista kuvia. Taas. Onko näille koskaan loppua? Toivottavasti ei! Onhan noita yks riesa koittaa asetella kameran eteen ees jotenkin edustavasti mut onhan ne nyt niin älyttömän lutusia, tokkopa kukaan kieltämään. Pian ollaan jo 3 viikon iässä, kaikki 8 muksua porskuttaa edelleen hyvissä voimissa ja Innallakaan ei oo ihan vielä mennyt hermo tuohon laumaan.

Ihan on se avainsana. On niitä hetkiä kun mammapupu tapittaa anovin silmin että pliis, ota nyt noi jo pois täältä mun kämpästä. Enkä yhtään ihmettele, noi alkaa jo pikkuhiljaa näyttää niitä adhdhulivili-puoliaan, jotka siis on peritty puhtaasti molemmilta vanhemmilta. Välillä vedetään piirileikkiä ympäri häkkiä kera suhteellisen säälittävien iloloikkien ja pikkuspurttien, välillä keräännytään taas yhdeksi isoksi kasaksi häkin nurkkaan päivänokosille. Innalle päivän kohokohtia on tottakai päiväuniajat (joita on onneksi vielä paljon), jolloin mamma itsekin voi levähtää ja ehkäpä vielä hieman pussailla lapsiaan hellästi niitten ollessa jo ihan eri ulottuvuuksissa tuhisemassa.

Inna on kyllä toiminut aivan esimerkillisesti ipanoiden kanssa, siitä rapsutukset kiitokseksi. Nappulat saa kaikki reilusti ruokaa ja Inna puolustaa lapsiaan vierailta käsiltä, kotiväen se antaa pallotella niitä mielin määrin.

Päätin jättää sukupuolet kokonaan pois tästä postauksesta, tuntuu että aina kun totean jonkin kakruista varmaksi urokseksi se alkaakin muistuttaa jo naarasta ja toisin päin :D Kaikille naaraille on kuitenkin kodit jo tiedossa, uroksia on vielä vapaana.

  Keltamusta japanilainen kirjava

 Musta (merkattu vasempaan korvaan)

 Musta kirjava

 Musta (merkattu oikeaan korvaan)

 Keltamusta japanilainen

 Musta kirjava

 Musta

 Musta kirjava