Ne on täällä nyt!

Jopas tänkin postauksen tekeminen venyi ja venyi ja venyi :D Alunperin ajattelin heti sunnuntaina Askolasta tulon jälkeen kirjoitella edes jotain pientä äkkiä mutta ei, kyllä se pupujen ihmettely vei voiton. Ja sama homma eilen. Ja tänään pääasiassa, nyt kuitenkin päätin jättää puput hetkeksi rauhaan ja palata aina yhtä rakkaan harrastuksen, datauksen pariin.

Mutta juu, tässä ne nyt sitten on! :) Nimiksi tuli Jali ja Inna, katotaan minkälaisia lellittelynimiä näille vielä ajan myötä kertyy (Linda keksi jo Jalille Jalmarin, iskä Jarin ja sitä kautta Jartsan....). Mä olin jo henkisesti ennen pupujen saapumista valmistautunut siihen että ekat päivät menee niitten kyyristellessä häkin nurkassa peloissaan mut mitä vielä! Jo ekana iltana Inna veti iloloikkaa häkissä kuin olisi koko lyhyen elämänsä siellä asustellut. Pienten lasten lailla jokaista asiaa pitää aina ensimmäisenä maistaa ennen kuin siihen voi kunnolla tutustua muuta kautta. Rempan äänet (meillä laudoitetaan taloa) haittoi vaan ihan kiitävän hetken molempien menoa, ihan hyväkin että tottuvat heti kättelyssä kunnon mekkalaan niin ei tulevaisuudessakaan välitetä pienistä :D

Jali on kaksikon ujompi osapuoli mutta hirmu omapäinen siitä huolimatta ja osaa kyllä ovelasti aina vilahtaa sinne minne ei nimenomaan saisi mennä. Ruokahalu sillä on ihan loputon, vapaanakin kun annettiin temmeltää niin naama nurmikossa se veteli suurimman osan ajasta.

Inna taas on rohkea ja utelias eikä tunnu pelkäävän mitään uutta. Iloloikkaa se heittää tuon tuosta, oli se sitten häkissä tai vapaana pihalla. Välillä mennään pesäkoppiin lepuuttamaan tassuja mutta pian taas jatkuu asioiden ihmettely ja rellestäminen.

Että ero meidän entisiin pupuihin on aikamoinen! Paavo ja Eevi oli tullessaan vähän vanhempia (4kk), niillä tuntu olevan jo sen verran järkeä että ne osasi pelätä vähän kaikkea ja pistää oikeen kunnolla hanttiin. Nyt vaan koitetaan käsitellä Jalia ja Innaa mahdollisimman paljon niin että ne pysyy yhtä helppoina ja kivoina mussukoina, vaikka se murkkuikä varmaan tulee tekemään tehtävänsä sitten ajallaan... No, se on sen ajan murhe!

edustava mahan vilauttelu :---D

Tästä seuraavasta aiheesta tuli sen verran kommenttia petsien puolella että otetaanpa täälläkin puheeksi :) Jali tosiaan on väriltään kaneli, ei luonnonkeltainen. Kyllä, se näyttää luonnonkeltaiselta tällä hetkellä. Kyllä, sillä näyttäisi olevan luonnonmerkit (vaaleat silmänympärykset tässä tapauksessa), mutta maha sillä on hitusen vaaleampi kuin muu karva, ei siis valkoinen. Luonnonkeltainen ei myöskään ole geneettisesti mahdollinen värivaihtoehto (isä luonnonruskea, emä beige) mikä kertoo jo aika selkeästi että se ei luonnonkeltainen ole vaikka kuinka siltä tällä hetkellä näyttääkin. Värin pitäisi tummeta iän myötä ja hunnun kehittyä. Mulle alettiin jo linkitellä kuvia kanelin värisistä kaneista, mutta kyllä mäkin sentään tiedän miltä kanelit yleensä näyttää vaikka välillä juttujen perusteella saatankin vaikuttaa suht vajakilta :DD Jali on vaan vaalea kaneli vaaleilla silmänympäryksillä (eikä kuulemman ainoa laatuaan). Tai no eihän sitä tiedä että mihin suuntaan tuo väri tosta lähtee kehittymään, onhan Jali vasta ihan vauva vielä :)