torstai 7. huhtikuuta 2016

Pieni Naatti sairastaa, häntä hellikäämme

Piti oikein virkistää omaa muistia tämän aiheen saralta keskenjääneistä postausluonnoksista, aika kun on vilissyt ohi ihan silmissä. Palatkaamme siis ajassa taaksepäin viime vuoden kesään...

Innaltahan siis murtui varvas vuoden 2015 kesäkuun alussa, ja parin viikon kuluttua siitä todettiin, että varvas on parempi amputoida. Inna voi nykyään vallan mainiosti, tassusta ei edes huomaa yhden varpaan puuttumista ennen kuin sitä alkaa vertaamaan toisen tassun kanssa. Vaan juuri kun Innan varvas saatiin paremmille urille heinäkuun alussa, astui kuvioihin uusi ongelma.

Perjantaina 3.7.2015 lähdettiin siis Naatin kanssa kohti eläinklinikkaa. Sen maha oli todella turvonnut, ja muuten sen paino alkoi laskea. Maha Naatilla oli ollut isohko kesän alusta asti, ja epäilin sillä aluksi matoja juuri alkaneen ulkoruokintakauden takia. Matolääke ei saanut aikaan mitään muutosta, ja ajattelinkin Naatilla olleen vain pieni kesäpömppö, saihan se kuitenkin reilusti tuoreita. Papanat sillä olivat kuitenkin hyvälaatuisia ja kunto muuten hyvä. Kun se alkoikin sitten laihtua ja mahakin turposi entisestään, lähdettiin lääkärille.


Lääkärillä vahvisettiin omatkin epäilyni kohtuongelman suhteen - ultrassa kohtu oli aivan täysi nestettä. Meille annettiin kaksi vaihtoehtoa - joko eutanasia tai vaativa ja kiireellinen sterilaatio, jossa riskit olisivat suuret. Heidi (pikkusiskoni, jonka oma lellipupu Naatti on) päätyi leikkaukseen, vaikka todennäköisyys sen onnistumisessa ei ollut hääppöinen. Sterilaatio on muutenkin haastava leikkaus, ja nyt sitä oltaisiin tekemässä tulehtuneelle kohdulle päivystyksessä. Naatti jäi siltä istumalta klinikalle, ja kävimme hakemassa sille kaupasta ruokaa jotta sillä on apetta heti herätessään. Heidin kanssa suunnattiinkin sitten kotiin yöksi, odottelemaan lääkärin soittoa siitä, miten leikkaus on onnistunut. Yöllä kahden jälkeen klinikalta soitettiin, että Naatti on selvinnyt leikkauksesta ja operaatio sujui sen suuruuteen nähden hyvin. Leikannut lääkäri kehui Naattia oikeaksi teräskaniksi - sen kohdussa oli ollut kasvain, joka oli puhkaissut jo kohdun seinämän - tulehduksesta aiheutunutta nestettä oli valunut jo mahankin puolelle. Kasvain oltiin onneksi saatu poistettua kohdun kanssa ja mahalaukku huuhdeltu perusteellisesti sinne kertyneestä nesteestä. Täytyy vain nostaa hattua tälle päivystävälle lääkärille!


Naatti kotiutui lauantaina päivällä. Sen elintoiminnot olivat vakaat, mutta se oli aivan rättiväsynyt - koko päivän se vain makasi olohuoneemme lattialla surkuhupaisassa kokovartalopuvussaan. Se söi vain pieniä määriä persiljaa ja heinää kun syötimme sitä, annoimme sille lisäksi reilusti tukiruokaa ruiskun kanssa. Naatti sai myös kuurina kipulääkettä sekä antibioottia. Tästä alkoikin pitkä ja hidas paranemisprosessi - Naatti oli aivan voimaton ja laiha, eikä sille tuntunut alkuun maistuvan vesi taikka kiinteä ruoka. Päivä päivältä se kuitenkin onneksi meni parempaan suuntaan - ensin se nousi makuuasennosta istumaan, pian se jo liikuskeli ympäriinsä omatoimisesti. Parin viikon kuluttua oltiin jo aikalailla voiton puolella, kun Naatti pääsi muuttamaan väliaikaisesta fleecehuovin pehmustetusta sairashäkistään takaisin omaan tuttuun häkkiinsä.

Nykyään Naatti on elämänsä kunnossa ja innostunut jopa estehyppyharrastuksesta. Sen luonne on tasoittunut sterilaation myötä ja se on entistäkin seurallisempi ja kerjää rapsutuksia aina kun mahdollista. Kaikki päätyi siis lopulta parhain päin, vaikka silloin leikkauksen tuloksia odotellessa tunnelmat oli aika maassa ja toivo menetetty. Vaan onneksi tuo hassu teräskani jaksoi uhmata kuolemaa, eläköön Naatti!

Naatti 1.4.2016

2 kommenttia:

  1. Vau mikä selviytymistarina! On se kyllä superjänö, hienoa että Naatti on nyt paremmassa kunnossa :)

    VastaaPoista