Vaan mikä onkaan tuo musta otus?

Tulin tässä viikolla miettineeksi, että olenkohan esitellyt Jediä sen tarkemmin täällä blogin puolella, saatika missään muuallakaan? Jedi on mainittu vaan siellä täällä ohimennen, mutta tietääkö kukaan millainen poitsu on oikeasti miehiään? No, korjataan asia. Saanko siis esitellä, Arnos Grove aka Jedi aka Jedimies aka Jedster aka tyhmä elukka (viimeisintä käytän valitettavan usein tosin perheen muistakin pupujusseista).

Jedi on siis Innan muksu, joka jäi loppujen lopuksi kotiin vaikka alunperin näin ei ollutkaan tarkoitus. No, tietänette miten Oodin kanssa kävi, Jedi tuli siis vähän kuin Oodin jättämää aukkoa paikkaamaan. Jo heti Jedin ekoista päivistä alkaen sisko oli sitä mieltä että sen pitäisi jäädä kotiin, olihan siinä jotain erityistä - se oli poikueen pienin, oikea ryttyinen pikkuhippo, jonka en itse ajatellut selviävän ensimmäisesti elinviikostaan. Aloitettiin kuitenkin heti pienen säälittävän nakin tukiruokinta, huomaisihan sitten ainakin onko pikkuinen vain jäänyt muitten muksujen jalkoihin ruoka-aikaan vai onko itse lapsosessa vikaa.

18 päivän ikäinen pikkujäbä

PetExpon viikonloppuna mukelot olivat vasta viikon ikäisiä, ja ne jäivät viikonlopuksi porukoiden hoiviin sillä aikaan kun lähdettiin siskon kanssa Jalin kanssa reissaamaan. Ohjeistin pienen ryppynakin tukiruokinnan kanssa, Innan nisää pari kertaa päivässä jos vain suinkin saavat kahdestaan homman toimimaan, mahdollisesti äidinmaidonkorviketta vielä lisänä ruiskun kanssa. Lauantaina soittelin kotiin ja kyselin kuulumisia, pikkuinen oli kuulemman ollut hirmu laiska juomaan Inna nisästä, voimat oli selkeästi aika kortilla. Sanoin että mikäli tilanne ei oo yhtään parempi seuraavana päivänä niin pienen voi päästää paremmille porkkanamaille, oltiinhan sitä yritetty hoivata yli viikko eikä suuria muutoksia ollut nähtävissä samalla kuin muut vauvat kasvoivat hirmuista vauhtia.

Vaan miten kävikään - sunnuntaina äiti soitteli että muksu juo maitoa kovemmin kuin koskaan ennen. Niinpä jatkui pikku-Jedin taistelu elämästä, vahvempana kuin koskaan. Tuosta sunnuntaista lähtien kehitys lähtikin sillä huimaan nousuun, sen voimat kasvoi huimasti ja ruokahalu oli parempi kuin loistava. Jäljessä kehittyvä Jedi erottui muista mukeloista pitkään pienemmän kokonsa ja ohuemman ja höttöisemmän turkkinsa ansiosta, mutta jo luovutusiässä se oli ottanut muut kiinni jo niin hyvin ettei ollut enää poikueen pienin vaan aikalailla keskivertoa painonsa suhteen.

Jedi Tampereella 17.8. -  kuva © Maisu

Kotiin Jedi sai jäädä toki muunkin kuin sydäntä riipaisevan (näin lievästi liioitellen...) selviytymistarinansa turvin, poitsulla on nimittäin mukava luonne ja se tajuaa jopa esteiden päälle. Mitään kisahirmua en ole Jedistä kaavailemassa, mutta jos nyt kv:seen päästäisiin niin homma olis erittäin bueno kaikin puolin. Jedi muistuttaa niin ulkonäöltään kuin luonteeltaankin Innaa, toki ripauksella isän puolelta saatua jänismäisyyttä (ja kokoa tottakai). Jedi tykkää pusutella ihmisten sormia, se rakastaa rapsutuksia ylikaiken ja kun se sille päälle sattuu, lentää iloloikka korkealle ja pitkän aikaa. Kaivaminen on myös tämän otuksen lempipuuhaa ulkona, kunhan vain tajuaisi kaivaa vähän järjestelmällisemmin, nyt kun meillä on pienen pieniä kuopan alkuja pitkin poikin pihaa... Ulkoillessa on muuten myös aikamoinen huolehtijaluonne, ei lähde kauas meikäläisestä kun palaa aina välistä tarkistamaan että olen lähettyvillä enkä kadonnut teille tietämättömille.

Tällä hetkellä odottelen josko Jedi vielä kasvaisi kokoa vähäsen, toivon mukaan se myös rohkaistuu iän myötä (yllättävät kolinat ja rapinat saa pienen kanin edelleen hetkittäin ylimaallisen ihmetyksen partaalle, tätä ei oo kyllä äidiltään perinyt :D) niin esimerkiksi kisatilanteetkin olisin sille itselleenkin miellyttävimpiä kun ympärillä on kuitenkin paljon hälinää. Kun poitsu pääsee lopullisiin mittoihinsa olisi tarkoitus marssia lekurin pakeille kastrointiin, sitten oliskin ajankohtaista kaverin hankinta tälle seuraa kaipaavalle energiapakkaukselle.

Tässäpä tämä "lyhyt" esitelmä meidän jengin nuorimmaisesta, toivottavasti pääsitte edes hieman lähemmäksi sitä sielunmaisemaa jossa Jedi elelee ja millaisesta jänöstä onkaan kyse :)

 Lopuksi vielä jäbäleissönin ominaisposeeraus - kieli ulos ja vasen korva taakse!