Asikkala 20.-21.9.2014

Viikonloppu oli erittäin raskas ja väsyttävä mutta eritoten antoisa ja mieleinen! Ehkä mä olen enemmän näiden pienimuotoisten häppeninkien ystävä, sekä lauantaina että sunnuntaina vallitsi ainakin omasta mielestäni erittäin mukava ja lämmin (ei tosin kirjaimellisesti) tunnelma, porukka oli hyvällä päällä ja tuli juteltua monien eri ihmisten kanssa. Näyttelyt pidettiin Asikkalassa Koulutuskeskus Salpauksen maneesissa, ja voi sitä turpeen määrää... Äippä ei ollut kovin iloinen kun ajelin kotiin kera jokaisen sisäpinnan turvepölyllä koristellun auton. Maneesi oli kyllä muuten ihan mukavaa vaihtelua näyttelypaikkana, en oo varmaan ikinä käynyt niin siistissä ja valoisassa maneesissa, niitäkin on kuitenkin tullut nähtyä useampi silloin kun vielä hevosia harrastin muutamia vuosia sitten.

Lauantai

Lauantaina oli vain ulkomuoto kanien osalta, paikallahan oli koko viikonlopun myös Suomen Kanayhdistyksen kananäyttelyt jotka kyllä varsinkin kuuli paikanpäällä... Mä pitäydyn mielelläni noissa hiljaisissa kaneissa vaan, ei oo noi rääkyvät ja kaakattavat linnut mun juttu, kuten ei kyllä linnut ylipäänsäkään :D

Odotuksen lauantain suhteen ei ollut huikeat, suoraansanottuna jopa olemattomat. Inna nimittäin päätti noin kolme päivää ennen näyttelyitä että nyt just ois sopiva aika kasvattaa pieni suloinen leukapussi, ihan vaan siitä ilosta että tehdään comebacki ulkomuotoon muksujen jälkeen... Olin ihan varma että hylsyhän siitä tulee ja kirosin kans mielessäni kuinka olinkaan ajatellut että meillä on vielä saumaa ulkomuotoon äitipupuilun jälkeen. Niillekin muuten tiedoksi jotka Innan leukapussia kenties Asikkalassa kauhisteli, sitä pussia ei siis ollut edellisenä viikonloppuna ollenkaan, käsi sydämellä. Näyttelyssä oli siis kaksi hollantilaista, Inna ja Lindan Embla, jonka oletin vievän ROPin automaattisesti meidän tiimin nenän edestä vaikka Innalle jotkut pisteet siunaantuisikin.

Yllätys oli positiivinen kun arvostelukaavakkeet tuotiin yleisön ihailtavaksi - Innalle ja Emblalle samat pisteet ja Innalle ROP koska sillä oli rungonmuoto puolikkaan pisteen verran parempi kuin Emblalla. Kyllä niitä ihmeitä näköjään sattuu omallekin kohdalle :D Pisteissä nyt ei ollut mitään kehuttavaa (92,5p), mutta ottaen huomioon leukapussin en voi muuta kuin olla tyytyväinen!

Sunnuntai

Sunnuntaina olikin sitten pettien vuoro johon kaneja oli ilmoitettu huikeat 16 kappaletta, jälki-ilmolla mukaan tuli vielä kokonainen yksi kani :D Pienellä porukalla siis kisailtiin, en oo tainnut ennen noin pienissä näyttelyissä ollakkaan. Tuomari oli sama kuin lemmikkimessuilla viime marraskuussa ja odotukset ei tän takia ollut siis petissäkään korkealla ottaen huomioon Jalin ainaisen räpiköinnin käsiteltäessä ja Jedin karsean karvanvaihdon ja no, käsiteltävyyden olemattomuuden. Vaikka tuota pikkulieroa tulee palloteltua monta kertaa päivässä on se edelleen tahtoessaan liukas kuin rasvattu salama, singahtaa ihan minne itse lystää ja milloin lystää. Tassunsa Inna oli kirjaimellisesti kussut lauantaina ulkomuotohäkissä jossa oli suhteellisen vähän kuiviketta pohjalla, Jali taas oli pistänyt hösseliksi boksissaan ja todennäköisesti vähintään kylpenyt pissaisissa heinissä. Onneksi on tuo yks mustat tassunpohjat omaava pupu nykyään, helpottaa elämää ihan reilusti kun tassuista ei tarvi olettaa automaattisesti menevän pisteitä likaisuuden suhteen.

No, pessimisti ei tunnetusti pety, Jedi ja Jali molemmat saivat 91,5p, pitäiskö tähän kommentoida että ollaan me paremminkin vedetty :D Inna sai 93,5p, mikä on jo parempi, melkeimpä Innan keskiarvoa pisteiden suhteen. Koska arvostelut olivat yleiseltä tasoltaan erittäin ankaria, päästiin mekin PPK-pöydälle Innan kanssa, nimittäin PPK2-pallille! Huh, näitä sijoituksia ei oo kyllä meille siunaantunut ainakaan liikaa. Inna oli luonnollisesti näin myös LKV1 ja Jedikin sai LKV1-ruusukkeen koska oli luokkansa ainoa :D

Pakko nyt vähän kommentoida näitä arvostelujen huomautuksia ettei kukaan saa väärää kuvaa meidän jengin mielen- ja ruumiintilasta... Ensinnäkin, Inna ei ole missään nimessä tuhti ja varaa lihoa on jopa jonkin verran. Inna on aina ollut solakka rakenteeltaan, en käsitä kommenttia siitä miten se ei saisi lihoa yhtään enempää. Se on sopiva, ellei jopa hoikka; lihaksikas ja kiinteä. Toisekseen, Jali on toki 'massakas', mutta ei se nyt laihiksen tarpeessa ole! Tätä mieltä myös kaikki joilta asiaa Asikkalassa arvostelun jälkeen kysyin. Kuten joskus arvostelussa joku tuomari totesi, Jali on sopusuhtainen ja lihaksikas, sillä on vain pari kokoa liian iso turkki (mikä saattaa jollekin tuomarille näemmä olla jonkinsortin läskiyden ilmentymä). Onhan tuo söpö pullaposki mutta sopiva tuollaisena, Jalille sallisin "ei saa lihoa enempää"-kommentin mutta ei sen tuosta minnekään tarvitse 'kiinteytyä'. Kiinteä se onkin, nahkaa en saa sille kireämmäksi kuin plastiikkakirurgin vastaanotolla. Jedin kommentit sen yleiskunnosta särähtää meikäläiselle hieman korvaan koska kyse on keskenkasvuisesta kakarasta, mutta olkoon, tottahan nuo on mutta unohdettu vain suhteuttaa niitä kanin ikään ja kasvuun.

Toisaalta Innan kuluneet kantapäät ansaitsi "hyväkuntoiset" arvosanan, Jedin karsea vaihtoinen turkki sai pääosin vain hyvää palautetta ja varsinkin molempien poikien kommentit käsiteltävyyden suhteen on jotain uskomatonta, Jali on poikkeuksetta saanut aikaisemmista näyttelyistä huomautuksen "vastustelee kääntelyä" ja Jedi on ainakin kotona tosiaan aika mahdoton, ehkä se on sitten vain vieraskorea :D

---------------------------------------

Ja ei, luonnonkeltaista pienihopeaa ei kotiutunut tältä reissulta, annetaan pikkujäbän vaan kasvaa rauhassa ennen kastrointia eikä hötkyillä seuran hankkimisen kanssa. Kyllä sitä vielä ehtii! Toisaalta kuulin vähän juttua että toisaalla saattais mahdollisesti olla pienihopeanaaras saatavilla muutaman kuukauden päästä joten katsellaan ;)