Vuosi 2013

Hyvää uutta vuotta 2014 kaikille! Blogi on pitänyt reilun viikon postaustaukoa, olen itse keskittynyt vain viettämään rentoa lomaa joka valitettavasti vetää nyt jo viimeisiään, tiistaina koittaa taas paluu arkeen. Mutta, mitä muut edellä niin sitä me melkein viikko perässä - on aika kaivella pölyttyneet muistot aivojen sumentuneilta alueilta ja muistella menneitä! Kuvapainotteista menneiden kertaamista on luvassa koska tiedän, että suurin osa skippaa mun höpinät kumminkin. Ei sillä että siinä mitään edes menettäisi, tyhjänpäiväistä löpinää yhtä kaikki.

Vuosi 2013 alkoi meidän taloudessa kanittomana. Entiset puput nukkui pois vuoden 2012 loppupuolella, ja tarve saada talon ristihuulikanta uuteen nousuun oli kova. Harkitsin jo hetken uusien kääpiöluppien kotiuttamista mutta päätinkin, että tällä kertaa haluan jotain ihan muuta. Selailin netissä kasvattajia ja kelailin eri kanirotuja päässäni, lopulta päätin että ainakin toinen uusista perheenjäsenistä olisi keltamusta japsi hollantilainen, koska olin sellaisesta aina uneksinut. Kasvattaja löytyi ja alkoi kova sähköpostirumba. Väritoiveenani oli keltamusta japanilainen ja luonnonsininen, joista sopiva japsi tyttö löytyikin helposti - oli ihan uskomatonta saada nähdä kuvia pikku Innasta, jolla oli säälittävän pienet korvat ja ampiaista muistuttava japanilaiskuvio. Uroksen valinta pitkittyi, kun kasvattajalle syntyneeseen luonnonsiniseen poikueeseen syntyi vain yksi uros, jonka hyvän kuvion vuoksi kasvattaja piti itsellään. En tiedä oliko kyseessä kohtalo vai pirun hyvä tuuri, kun minulle ehdotettiin urokseksi värivirheellistä pientä nakkivauvaa, joka oli väriltään Suomessa ainoa laatuaan - valinta oli helppo. Meillä saattaisi olla hieman erilainen Jali nyt ruokakipolla norkoamassa jos siihen luonnonsiniseen poikueeseen olisikin syntynyt monta urosta tai yksi huonokuvioinen uros.

Toukokuussa vauvat muuttivat vihdoin kotiin. Heti ensimmäisenä iltana kakarat osoittivat olevansa erittäin rohkeita ja uteliaita tapauksia - kumpikaan ei arkaillut silityksiä ja uusiin paikkoihin tutustuttiin innokkaasti. Heti viikko kotiutumisen jälkeen Inna pääsi osallistumaan Salossa lemmikkinäyttelyihin, joissa se meni ja voitti koko pas- anteeksi, kisan. Ei ole kuin kasvattajaa kiittäminen hyvämassaisesta ja -luonteisesta lapsosesta. Kesä sujui meidän perheen osin pupujen kanssa pihalla rallitellessa ja kaneilla koko naapuruston hurmatessa.

Kesän taittuessa syksyä kohti päästiin taas kiertelemään näyttelyissä. Syksyllä Jali myös pääsi eroon palleistaan/kulkusistaan/pusseistaan/palleroisistaan ja muutaman viikon päästä ne muuttivat Innan kanssa sopuisasti yhteen asustelemaan. Syksyllä tutustuin myös moneen kani-ihmiseen, on ihanaa kun tietää että näyttelyissä on aina samanhenkistä seuraa odottamassa. Osan näitten ihmisten kanssa on myös helmikuussa edessä reissu Ruotsin LU'hun, en millään malta odottaa! Iso lössi hulluja kani-ihmisiä matkustamassa yhdessä - eihän siitä voi seurata kuin hyvää (tai huonoa, riippunee näkökulmasta).

Loppusyksystä pääsin itse ensimmäistä kertaa lemmikkimessujen sykkeeseen ja käytiin myös Jalin ja Innan kanssa pyörähtämässä parissa LeKan järjestämässä puputapahtumassa - aikaisemmin syksyllä pupumiitissä Turun kupittaan puistossa ja myöhemmin Faunattaressa järjestetyssä pupupäivässä. Vuoden loppuviikot sujuivat rennosti kotosalla, nyt kerätään voimia vuoden 2014 tulevia koitoksia varten. Ensimmäisenä on tiedossa SKY:n järjestämät näyttelyt Röykässä 25.1. - siellä siis nähdään!