Valkoista ja märkää aka kanien ensikohtaaminen lumen kanssa

Inna ja Jalmarsson pääsivät siis lauantaina ihan ekaa kertaa ihmettelemään niinkin hurjaa asiaa kuin lunta. Alunperin oli tarkoitus pitää kunnon kuvaussessiot, antaa kakaroiden juosta vaan niin paljon kuin lystää ja meikä sais kontata kameran kanssa perässä niin hyvin kuin vain suinkin pystyn... Mut ei! Se lumi oli todella hyi hyi, märkää ja no, märkää (allekirjoittaneen mielestä siis). Eihän siellä voinut kameran kanssa möyriä kun en kerran kuravaatteitakaan omista. Kanit sen sijaan oli innoissaan kun saivat pitkästä aikaa juosta ulkosalla, on toi ulkoilu vähän jäänyt näitten kamalien loskasäiden ja pimeiden iltojen myötä. Lumesta kaksikko ei tuntunut välittävän ollenkaan, liekö itse vapaus vienyt kaiken huomion. Alkuun kun istutin kakarat meidän terassille (aattelin että siitä sitten herrasväki oma-aloitteisesti kirmaa matkoihinsa) niin ilmeet puputtimien naamalla kertoi aika lailla sen, mitä ne olivat ulkoilmasta mieltä - "Hyi, kylmää! Takas sisälle nyt heti!". Lellityt sisälämpötilaporsaat. Onneksi ensijärkytyksen jälkeen oivallettiin että hei, viileä ilmahan on oikeastaan aika raikas ja piristävä vaihtoehto sisällä nököttämiseen!

Päädyttiin sitten Heidi the kuvausassistentin kanssa siihen, että annetaan lapsosten ensin juoksennella kahdestaan hetken ja otetaan sitten yks kerrallaan kuvattavaksi, säästetään se kunnon kuvailu sitten kuiville pakkaskeleille. Kuvista ei tullut mitään erityisiä, suht mitäänsanomattomia pönötysotoksiahan nuo on mut kuvia kuitenkin. Ne pari hassua kirmailukuvaakin on aikamoista sontaa koska fiksuna tapauksena otin ulkoilemaan mukaan vain 50 millisen putken, eihän tolla mitään vauhdikkaita ympäri pihaa juoksevia kaneja voi kuvata. Katsotaan jos vielä muuten muistan ennen joulua ottaa jonkinsortin joulukuvat pupuista yhdessä (tai miksei erikseenkin), olis hirmu kiva laittaa vaikka tänne blogiinkin jouluinen tervehdys meidän karvakaksikolta :)

Joku tainnut syödä välipalaksi porkkanaa suun värin perusteella...

Harvinainen otos Jalista - sillä on korvat melkeen pystyssä!

No nyt onkin jo ihan Jalin perusilme, ihme murmeli!

Huh huh että oli muuten tuskaa tän koko postauksen väsääminen! Aluksi blogger ei suostunut tallentamaan tekstiä, seuraavaksi kuvanmuokkailun aikana sähköt päättivät mennä poikki joka kolmas minuutti ja lopulta blogger ei suostunut näyttämään kuvia tekstiä muokatessa (vaikka ne esikatselussa näkyikin ihan ok). No, sainpahan vihdoin tämänkin tapauksen uunista ulos, muutaman tunnin kiukuttelun kanssa alkoi jo pikku hiljaa palaa hermot :D

---------------------------------------------

Käykää osallistumassa arvontaan, jossa on mahdollisuus voittaa pupumainen kalenteri ensi vuodelle! Mä voisin vaikka ostaa tuollaisen jos voisin, mut olishan se ihan kiva voittaakin :)