Palojoen pomput 10.5.2015

Vihdoinkin kisapostausta tältä keväältä, kun nyt vaan jaksais ryhdistäytyä tästä eteenpäin postausten kanssa muutenkin. Luonnos-kansio on täyttynyt pikkuhiljaa keskeneräisistä pakinoista ja turinoista ihan vuoden alusta saakka, mikä siinä sitten on ettei meinaa saada mitään viimeisteltyä, ei parane tietää. No, jos nyt kuitenkin tällä kertaa saisi tämän tekstin julkiseksi asti!

Sunnuntaina suunnattiin täyden auton kera kohti Palojokea. Auto olikin lähes lattiasta kattoon piukkaan ahdettu, kun kyydissä oli kuskin lisäksi kolme matkustajaa sekä omien muistelmieni mukaan 15 boksia. No, hyvin mahduttiin! Mukaan itseltäni lähti holskit sekä Jedi, holskit ilmosin huvin ja urheilun vuoksi helppoon suoraan ja Jedin keskivaikeaan suoraan sekä testailemaan korkeushyppytaitoja. Päivä aloitettiin helpolla luokalla, jossa itse hypytin molempien holskien ekat kierrokset, tokalla kierroksella annoin ohjat taas Anniinalle jolla on parempi taito potkia jäniksiä persuksille oikeassa tahdissa, näin siis kuvainnollisesti, arvon kauhistelijat. Jali pääsi molemmilla kierroksilla sentään maaliin saakka (*tapu tapu tapu*) mutta virheitä kertyi lahjakkaasti parhaimmillaankin muistaakseni 5 taikka 6. Inna taiteili sentään ihan reippaasti 4 virheen radan, ihan hyvin ottaen huomioon että viimeksi hypyttäessä Inna painoi jarrun pohjaan jo ekalla esteellä. Se on vähän semmonen fiilishyppijä, eikä parhaassakaan vireessä erityisen menestyksekäs :D

Onnistumisen taso level Jali

Jedin kohtalon ennustin hieman alavireiseksi keskivaikean radan nähtyäni, oli pari pitkää estettä sekä yhdistelmää joiden ylittämiseen en ajatellut pikkujäbän rahkeiden riittävän. Korkeat esteet harvemmin on koituneet meillä ongelmaksi, kompastuskiviä on olleet nimenomaan pitemmät esteet. Kotona reenaillessa Jedi ei ole kertaakaan ylittänyt maksimipituista estettä puhtaasti, puhumattakaan kisoista. Potentiaalia sillä on kyllä, kyseessä taitaa olla enemmän itsevarmuuden ja kokemuksen puute. No, ekalla kierroksella kävi juuri kuten ajattelin, pitkillä esteillä puomit kolisi ja Jedillä tuntui olevan (vaihteeksi) hieman ongelmaa keskittymisen kanssa, korjauksista saatiin siispä yksi virhepiste lisää. Tokalla kierroksella homma lähtikin sitten sujumaan paljon paremmin. Ensimmäiset neljä estettä sujui kuin rasvattu, kunnes juuri ennen japsia lämmittelyradalla ollut kani pudotti puomeja kolisten ja Jediltä meni tottakai pasmat sekaisin :D Japsista putosi sitten etupuomi, tyhmä huolimattomuusvirhe. Äkkiäkös pikkumies kuitenkin kokosi itsensä ja hyppeli maaliin puhtaasti, ylittäen jopa vitosesteen (!!!) komealla loikalla. Hyvä ajoitus Jedillä ymmärtää pitkien esteiden filosofia. Klassaus saatiin, kaksi klassausta vielä niin ollaan jo vaikealla suoralla, hui.

Päivän päätteeksi hypittiin korkeutta, Jedi aloitti ihan alusta eli 40 sentistä, minkään sortin odotuksia ei ollut, saatiinpahan testailla vesiä vähän tämänkin lajin suhteen. Poitsu yllätti taasen hyppien monta kierrosta ekalla yli, lopulliseksi tulokseksi saatiin huimat 70 senttiä! Hienosti jaksoi pieni jänis edustaa siis koko pitkän päivän, on se hauska otus. Päästiin samoihin korkeuksiin kuin velipoika Alvin, eli molemmista veljeksistä voi ihan luvalla olla ylpeitä!

Kiitos hoviohjaaja Anniinalle sekä muulle matkaseurueelle! Lauantaina kisaillaankin sitten Turussa, sunnuntaina Mäntyharjulla (-ssa? Nää on ihan mahdottomia :D). Turkuun otan melkein koko jengin messiin hyppimään, Mäntyharjuun mukaan lähtee team äiti & poika eli Inna hyppii helpossa mutkassa ja Jedi kv:ssa.