Long time no abc

Terppa vaan pitkästä aikaa! Viimeisimmästä postauksesta tuntuu kuluneen pieni ikuisuus aikaa mutta jospa sitä tästä nyt taas ryhdistäydyttäisiin pikku hiljaa. Hiljaiselon en olettanut itsekään kestävän näin kauaa, mutta joskus sitä pitää antaa vaan pölyn laskeutua ennen kuin uskaltaa antaa sormien viedä ja kirjoittaa...

Noin viikko kanileirin jälkeen ajattelin kirjoitella leiriviikosta, mutta leiristä liikkui sen verran inhottavaa paskapuhetta ympäri virtuaalipuskaradiota että mieli teki vain irrottautua koko tietokoneesta hetkeksi. Se on paljon sanottu multa se. Tuli sellainen fiilis, että mitä ikinä olisinkaan leiristä kirjoittanut, olis käännetty jollain tavoin mua tai pääosin leirinjärjestäjää vastaan. Harmitti erittäin paljon mukavan leiriviikon jälkeen kuulla keksittyjä kauhukuvia siitä, mitä leirillä oli tehty tai miten kaikki oli mennyt päin persettä. Leiriläisiltä olen itse kuullut vain positiivista palautetta, ja se on tottakai tärkeintä. Paskanjauhanta sikseen, vaikka se erittäin perseestä onkin, oikeastaan myös tosi syvältä sieltä.

No, seuraavaksi sitten kuulin että jopa Oodin kuolemasta oli keksitty jotain mitä ihmeellisintä sontaa. Mulle oli jo tottakai valmiiksi iso murhe että mun ensimmäinen oma kasvatti, jota varten oli keksitty ties mitä tulevaisuudensuunnitelmia ja joka oli just vakiinnuttanut paikkansa perheessä, lähti loikkimaan vihreimmille porkkanamaille. Mutta siinä vaiheessa kun kuulin että tästäkin oli vaan pakko keksiä jotain älytöntä paskaa voin kertoa, että tuntui sata kertaa pahemmalta. Juorut kiertää tottakai, ja varsinkin eläinpiireissä ne tuntuu kiertävän normaaliakin kovempaa tahtia, mutta tällaisessa tilanteessa ne vaan tuntuu väistämättömän paskamaisilta.

Ei, Oodi ei kuollut tikkaukseen. Ei, Jasmine ei tikannut Oodia. Ei, Oodin haavaa ei tikattu ompelukonelangalla. Ei, Oodille ei annettu liikaa antibioottia. Ei, Oodin haavaa ei ommeltu huonosti/hutiloiden. Haava oli niin siisti kuin siitä olisi voinut koskaan saada, koska kyseessä ei ollut viiltohaava, vaan Oodin päänahasta puuttui kokonainen pala. Jos nyt jotakuta kiinnostaa tapahtumien yksityiskohdat vielä intensiivisemmin ja laajemmalla mittakaavalla niin mulle saa pistää viestiä ihan missä sosiaalisen median muodossa tahansa taikka sähköpostilla/tekstiviestitse. En loukkaannu, en vedä johtopäätöksiä. Mielelläni kerron, mikäli se estää tällaisten ihmeellisten spekulaatioiden eteenpäinviemisen.

muokkelismoukkelis// nyt kun on monella ymmärryksessä vikaa niin ei, Oodi ei kuollut antibiootteihin vaan antibiooteista tulleeseen ripuliin (yksin olemisesta aiheutunut stressu tuskin paransi tilannetta). Paskaa on taas jauhettu ympäri maita ja mantuja, vieläpä ihmisten toimesta joitten oletin osaavan käyttää ajattelukykyään ja joilla oletin olevan luetunymmärtämisen suhteellisen hyvässä vireessä. No, toivoo vaan saa että ihmisillä on sitä kuuluisaa kriittisyyttä näitten puheiden suhteen, kaikkea ei tarvi niellä pureskelematta.

*********

Eiköhän se ollut tarpeeksi mutinaa yhdelle postaukselle. Koitan joku päivä saada aikaiseksi jonkinsortin summauksen leiriviikosta, mikäli aikataulut vaan antaa myöden. Työt vie vaan ison osan mun aikaa tällä hetkellä, esimerkiksi normaaleja viikonloppuja mulla ei ole näköpiirissä ainakaan kuukauteen. Ensi viikonloppuna on vuorossa Maskun estekisat joissa olen itse toisena vastuuhenkilönä, totta kai senkin viikonlopun olen töissä kiinni... No, onneksi en oo sentään yksin kisoja järkkäämässä, mun duuni oli muutenkin vain enimmäkseen kisapaikan järkkääminen :) Toivottavasti tulee viikonloppuna hyvä sää ja paljon porukkaa paikalle ja toivon mukaan Masku hoodzit ei pelästytä ketään pahanpäiväisesti ja jätä elinikäisiä traumoja ;)