perjantai 1. elokuuta 2014

Epäonnea matkassa


Meille ei kuulukkaan tällä hetkellä ihan niin megahyvää kuin normaalisti. Olen vieraillut eläinlääkärillä kanien kanssa yhteensä vuodesta 2007 lähtien yhden käden sormilla laskettavan määrän (+ kastroinnit) ja n. viikon sisään on sijoittunut näistä vierailuista kaksi.

Viime viikolla lähdettiin lekurille Innan muksun, Fabion, kanssa. Raukka ontui jalkaansa, josta jo kotona huomattiin ilkeän näköinen haava, lääkärillä otetuista röntgenkuvista paljastuikin sitten paha murtuma, jonka kuntoon saaminen oli hyvin epätodennäköistä. Niimpä se reissu jäikin sitten pienen Fabsun viimeiseksi, hei hei pikkuinen :(  En edelleenkään tiedä mihin Fabsu oli jalkansa telonut, todennäköisesti sen erittäin osuvalla lisänimellä "Tarzan" oli osuutta asiaan... Jalka oli todennäköisesti jäänyt jonnekin väliin josta pupu oli sitä riuhtonut irti kohtaloikkain tuloksin.

Mitä poika edellä sitä äiti perässä?

No, eipä aikaakaan kun siis saatiin taas syy lähteä lääkärin pakeille. Huomasin nimittäin Innan jalassa jotain outoa keskiviikkoillalla. Inna ei ontunut jalkaansa tai tuntunut aristavan sitä muutenkaan, mutta vasemman takatassun sisimmäinen varvas oli vääntynyt hassusti sivulle. Inna ei jännittänyt varvasta mitenkään vaan se oli löysä, heiluteltavissa sivulle vapaasti. Seuraavana aamuna varasin ajan lääkäriltä perjantaille kun torstaina ei sopivia aikoja löytynyt ja Innaa ei kummallinen varvas tuntunut haittaavan, kipulääkettä annoin sille silti varalta.


Lääkärillä marssittiin sitten röntgeniin, tällä kertaa sain itse pitää Innaa paikoillaan koko toimituksen ajan, reipas oli tyttönen vaikka vieras tilanne ja lämmin sisäilma sitä hieman ärsyttivätkin. Murtumahan siellä varpaassa lymyili, onneksi ei samanluokan kuin Fabiolla. Kotiin lähdettiin Innan takajalka somassa paketissa sidottuna ja kipulääkkeen kera. Viikon päästä mennään sitten kontrollikäynnille, toivotaan että varvas olisi alkanut luutua oikealle paikalleen ongelmitta. Kyllä me tästä sentään hengissä selvitään, onneksi Inna ei ole kuitenkaan ihan niin rämäpää kuin poikansa :)


Innaa ei itseään tunnu jalan paketti häiritsevän, kunhan pesee koipeansa normaaliin malliin vaikka tiellä on kerros pehmikettä ja sideharsoa. Kertaalleen olen jo koko paketin vetänyt varovasti paikalleen kun se on lähtenyt valumaan jalasta pois, eipä tuolle oikein mitään mahda kun Inna ei malta olla heittämättä iloloikkaa jalastaan huolimatta ja eikä tuota sidettä voi paljoa jalan ympäri kiristää ettei veri lakkaa kiertämästä :D No, jos tuo ihan mahdottomaksi menee niin käydään pistämässä uusi paketti lääkärillä vielä tän viikon aikana.


Innalla on nyt jonkinsortin pomppukielto, häkissä ollut taso ei siis ollut ominainen somiste varpaan parantumista ajatellen. Kun taso ei ole kerran siirrettävissä, siirrettiin puput, uuteen häkkiin tietenkin. Päivisin tiimi I&J oleilee siis komppariaitauksessa nurtsilla, yöt ne viettävät sisällä tehdashäkissä kun aitauksesta nuo älyköt vois vaikka kaivaa itsensä hyvällä tuurilla pihalle yön pimeinä tunteina. Näistä häkkijärkkäilyistä johtuen päätin sekoittaa pakkaa vielä vähän lisää, siirsin Naatin ja Amien ulkohäkkiin (erikseen siis) ja Innan muksut sisälle Naatin lukaaliin.

 Kauhukaksikko nauttii illan viimeisistä auringonsäteistä aitauksessaan. Laatikossa siis heinää mikäli joku ajatteli sen uupuvan kokonaan.

Siitä epäonnesta puheenollen... Naatista ja Amiesta ei sitten tullutkaan parhaat kaverit. Tässä ollaan kokeiltu ties mitä kikkoja tyttöjen tutustuttamiseksi mutta en sitten tiedä mistä hiertää. Nuo on luultavasti vaan turhan paljon samanluonteisia, arkuudesta johtuva varautuneisuus estää kunnon tutustumisen ja tilalla on vain rajun näköisiä ninjapotkuja toisen kylkeen ja hampaat irveessä taistelua. Amie lähtee siis takaisin Carolle sitten kun saadaan kyyti järkkäiltyä, harmittaa kovasti että tässä nyt kävi näin :(

11 kommenttia:

  1. Voih, kaikki kaatuu samaan aikaan. Lopetettiinko siis Fabion?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, pieni Fabsu pääsi vihreämmille porkkanamaille :(

      Poista
  2. Ei vaan se jäi asumaan onnellisesti klinikalle :):):)

    VastaaPoista
  3. Kai kirjotit hannu siihen innan pakettiin? :))))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha ei siihen mitään kehdannu kirjottaa ku oli niin hieno kalakuvioinen paketti ;)

      Poista
  4. Voi sun kaneja, toivottavasti ei käy enemmän tapaturmia!:(
    Ihan sitä vaan tulin kysymään, että käykö kanille pellolla kasvatettu heinä? Siis kun meille on ehkä tulossa kani, ja vaarillani on heinäpelto, niin käykö sellanen heinä kanille? Kiva jos vastaat!:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu samaa toivon minäkin :D

      Eiköhän tuo heinä passaa, pelloltahan se nyt muutenkin tulee ;) Meidän heinät tulee tuttavan heinäpellosta, josta menee heinät myös tuttavan lehmille. Maistuu hyvin ja tuoksuu hyvälle!

      Poista
  5. Voi että! :( Onneksi Innalla ei ollut niin huono tuuri, kuin Fabiolla. Kerran on pitänyt omatoimisesti laittaa mun pupuliinille Nonnille sidettä jalkaan, kun sillä meni (ei niin kirjaimellisesti kylläkään) kantapää "rikki". Se puhkesi jotenkin, ja verta tuli. Ei muistaakseni mitään älyttömiä määriä, mutta jonkun verran kuitenkin.

    Taitaa vähän jokasen kanin omistajan kaneilla olla aina yksi yhteinen piirre: tempperamenttisuus. Vähän äkkipikaisuutta jos jää kiinni johkin, esim. valjas estehyppelyssä jotenkin kiertää LÖYSÄSTI jalan, niin sitä ollaan riuhtomassa heti ensimmäisenä irti, ainakin täällä meillä päin. :D

    Tähän loppuun vielä parit "arvostelut", sillä kun ensimmäistä kertaa tänne kommentoin (vaikka lukijana ollut jo kauan aikaa).

    Sulla on kiva blogi! Ihanan värikäs mutta ei kuitenkaan liian räikeäkään. Kirjotat kivan pituisesti ja otat hyviä kuvia. Sulla on lisäksi todella selvästi tehty tähän sivuun noi tunnisteet/tagit jne. :) Ja hauskasti laittanut tweetitkin tohon! :D

    VastaaPoista
  6. Ja korjaan tuohon Nonnin kantapäässä olevaan "haavaan" sen, että siis tassunpohjatulehdus sillä kanilla silloin oli, ja tulehtunut kylläkin.

    - Ja tää kyllä käytiin ihan molemmissa takatassuissa lävitse. :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tassunpohjatulehdusta ei oo onneksi meillä käyty koskaan läpi, toivottavasti ei tulla käymään tulevaisuudessakaan :(

      Haha juu niinhän toi tuppaa olemaan että jos kani johonkin jää kiinni niin kiipelistä on pakko päästä pois hetihetihetiheti, vaati se sitten kunnon riuhtomisen jonka tuloksena vaikka katkaistu koipi. Eipä nuo luonnolleen mitään mahda, pitää vaan keksiä itse jostain mahdollisimman kaniturvallinen ympäristö niille. Mäkin luulin että meidän häkki on turvallinen ja tapaturmia ei sattuisi (eikä sattunutkaan 7 vuoteen...) mutta sitten astui kuvioihin noi adhd-kakarat...

      Kiitos mukavasta palautteesta! :) Tweetit on hippasen jälkijunassa, ties milloin olen päivitellyt kuulumisia niiden kautta... Jos sitä vaikka ryhdistäytyis tästä pikkuhiljaa!

      Poista