Holskijengin ensikokoontuminen

Jali ja Inna pääsivät rikastuttamaan sosiaalista elämäänsä perjantaina muitten holskien pariin! Parivaljakko on nyt ollut jo tovin erotettuna ja varsinkin asiasta nyrpistynyt Inna piristyi kyllä huomattavasti kun pääsi puuhailemaan muitten kanien kanssa ilman tuplaverkkoa välissä.

Pikkuisesta Delistä näkyy vain pala sinistä takamusta :D

Suunnattiin siis asumuserossa olevan pariskunnan kanssa Lindan luokse jossa odottelivat pikkuiset holskivauvat Deli ja Milo! Ihmisille tyypillinen alkujännitys skipattiin uudet kaverit tavatessa ja siirryttiin suoraan korvien nuolemiseen ja vierekkäin köllöttelyyn. Tuli kyllä itsellekin yllätyksenä kuinka paljon nuo meidän puputtajat on kasvaneet sitten niitten saapumisen meille, kokoero 8 viikkoisiin Deliin ja Miloon oli paljon suurempi kuin osasin odottaa :D Vaikka eihän se mikään ihme ole, pienet puput kasvaa niin kovaa tahtia että ei vaan meinaa itse pysyä perässä.

Huono kuva muuten mutta Jali harvinaisen jänismäisessä asennossa :D

 Inna tapasi Hugo-mittelin

 edustavat poijjaat

Vertailtiin mielenkiinnolla Jalin ja Milon värityksiä, Jali kun on vasta kehittyvän huntunsa kanssa monesti sekoitettu luonnonkeltaiseen, jollaista Milo edustaa. Eroa mahojen värityksessä ei ollut paljoa, Milon massu oli ehkä hitusen vaaleampi kuin Jalin. Suurin ero näkyi pään alueella, Jalin alkuvaiheilla oleva huntu erottuu kyllä suhteellisen hyvin hunnuttoman luonnonkeltaisen vieressä. Jalin korvat oli myös sävyltänsä harmaammat ja muuten hieman tummemmat kuin Milon, kuvissa tää ei tosin näy yhtä hyvin kuin luonnossa :)

 Näitä tällaisia kuvia on sitten koko kansiollinen.....

Suhteellisen onnistunut ja täten myös harvinainen potretti koko jengistä

Otettiin ensin pupuista kuvat pareittain mutta innostuttiin koittamaan lopulta yhteiskuvaa koko poppoon kera. Suurimmaksi potretin sabotoijaksi paljastui porukan aikuismaisin lapsi Inna, joka ei voinut pitää hetkeäkään taukoa kavereiden korvien putsaamisesta... Ja kun korvat oli putsattu, päätti neiti että hänelle riitti poseeraus ja niin piti sitten hakea tämä oman tiensä kulkija jostain puskasta takaisin kuvauspaikalle... Ja sitten alkoi taas korvien putsaus. Mikäs siinä, kai se on ihan hyvä että kani on menevää ja aktiivista sorttia mutta välillä voisi edes hetkeksi hengähtää :D

 Fiksu Inna.

Että tällaista menoa tällä kertaa! Näitten pienten pupujen kanssa on vielä kivaa kun ne tulee toimeen keskenään, saattaa olla toinen ääni kellossa kun murkkuikä saa kaikki herttaiset lapsoset sotatantereelle. Pitää varmaan vielä siis nauttia tästä helppoudesta kun se on mahdollista :)